Kuukausi omistettu läheisille

Yleinen

Lokakuu oli ja meni, päätähtenä oli työt ja treenaaminen. Tuntuuko muista siltä että oman elämän stressit ja kiireet ottavat niin kovin vallan että unohtaa pitää yhteyttä tärkeisiin ihmisiin? En voi olla ainut, enhän… Se on vaan niin tyhmää, sillä juuri niiden ihmisten tuella jaksaa paremmin ja näkeminen piristää. Marraskuussa haluan antaa aikaa enemmän läheisille, aion vierailla ystävien luona ja kutsua vanhemmat kylään! Itselle usein syy siihen miksen vieraile ihmisten luona (varsinkin jotka asuvat muissa kaupungeissa) on se, että ajattelen sen vaativan vähintään kaksi vapaata että kerkeää. Ei, ei se vaadi. Jos ajomatkaa on vaikka kolme tuntia, kerkeää yhdellä vapaapäivällä viettämään monta tuntia tärkeiden ihmisten kanssa ja silti päästä kotiin illaksi nukkumaan! Eilen toteutin tällaisen päiväreissun ihanan ystäväni luokse Mikkeliin, ja en olisi voinut parempaa päätöstä tehdä. Mikään ei ole niin rentouttavaa kuin nollata arkea ihmisen kanssa kenen seurassa on hyvä olla ja ajatukset osuvat yksiin.

Vietimme päivän tehden ihan normaaleita asioita, bussini saapui puoliltapäivin perille joten mentiin superhyvälle lounaalle vanhaan asemarakennukseen tehtyyn ravintolaan, Vaihaan. En ole ikinä siellä käynytkään, ja maukkaan ruuan lisäksi plussaa oli viihtyisä tunnelma. Vaikka ihmisiä oli jonkin verran, pystyimme kulmapöydässä juttelemaan rauhassa ja vaihtamaan kuulumisia. Kun oltiin saatu vatsat täyteen lähdettiin kiertelemään muutamia vaatekauppoja. Sieltä sitten suunnattiin ystäväni kotiin ruokalevolle (eväiden kanssa) ja paransimme maailmaa kuunnellen samalla uusia suomalaisia biisejä spotifysta! Minä en ikinä kuuntele radiota ellei autossa satu olemaan se auki kun about kerran viikkoon käydään tekemässä ruokaostoksia, joten olen aivan uunona uudesta musiikista. Onneksi on ystäviä ketkä valistaa. Kotiinpäin lähdin seitsemän maissa ja bussissa nuokkuessa mietin kuinka paljon enemmän sain energiaa ja iloa tällaisesta vapaapäivästä verrattuna kotona istumiseen ja gossip girlin katsomiseen!

Nyt pitääkin alkaa touhuamaan kotona, pidetään tanssiryhmäni kanssa illanistujaiset meillä ja olen lievästi sanottuna vaiheessa… Enkä tiedä yhtään mitä laittaisin päälle, joten tästä tulee varmaan taas yksi niistä illoista kun kaiken siivoamisen jälkeen puolet vaatekaapista koristaa makuuhuoneen lattiaa. Hyvää viikonloppua ja pyhäinpäivää kaikille!

Maailman rentouttavin viikonloppu

Yleinen

Nyt vaati melkoista tahdonvoimaa rauhoittua kirjoittamaan tätä postausta, huh! Eikä sen takia etteikö olisi inspistä tai kiinnostusta, vaan koska olen niin älyttömän koukussa yhteen kirjasarjaan etten malta laskea silmiä irti siitä. Luen nykyään melko harvoin kirjoja, mikä on harmi koska tykkään paljon lukea, mut nyt taas aloitin ja into on kova! Jotta en kuitenkaan lukisi ihan koko päivää (ja uskokaa minua sen tekisin) päätin tehdä tämän tähän väliin.

Olimme viikonlopun ystävieni kanssa mökillä nauttimassa viimeisistä kesäfiiliksistä ja muutenkin pitkästä aikaa parantamassa maailmaa kyseisellä porukalla. Olemme olleet läheisiä siitä asti kun yläasteella toisiimme tutustuimme, mutta nykyään asumme eri puolilla Suomea, ja itseasiassa maailmaa, mikä tekee näistä yhteisistä hetkistä harvinaista herkkua. Olimme varautuneet vähän syksyisempään meininkiin, mutta onneksemme sää tosiaan oli kuin milloin tahansa kesällä. Aurinko paistoi joka päivä ja lämmintä riitti, mikä mahdollisti piknikit ja korttipelit laiturilla, sekä kokkailut ulkokeittiössä ilman pelkoa vilustumisesta.

Viikonloppu oli täynnä rentoa meininkiä, muistelua, naurua… kaikkea mikä tällä porukalla on aina taattu! Seuran ja sään kanssa pääsi kyllä tasoihin uskomattoman hyvä ruoka mitä yhdessä kokkailtiin. Ei mentykään ihan perinteisellä grilliruualla vaan ystäväni mestari-idea oli valmistaa tuollainen kasvispata perinteisten pihvien ja salaatin lisäksi. Voikun voisin lisätä kuvan lisäksi tähän maun ja tuoksun, ah… Heittämällä parhaimpia ruokia mitä olen syönyt mökillä, tai melkeenpä missään!

Hetkiä mitkä jäi erityisesti mieleen viikonlopusta oli yön pimeydessä laiturilla tähtien katseleminen. Keskustassa asuessa tähtiä ei niin selvästi näe ja aina yllätyn uudestaan kuinka kaunis yötaivas voi olla. Nähtiin tähdenlentokin! Soitimme myös videopuhelun Australiaan ystäväporukan ulkomaanvahvistukselle, ketä ei olla nähty yli puoleen vuoteen. Oli mahtavaa saada hänetkin mukaan meidän viikonloppuun ja kuulla miltä elämä toisella puolella maailmaa näyttää. Parhaimmista parhain asia oli kuitenkin se, kuinka voi ihmiset ymmärtää toisiaan niin hyvin ja olla elämässä samanlaisissa tilanteissa niin, että keskustelu tuntuu etenevän kuin yhden saman ihmisen ajatukset. Mieltä painaneet asiat, mitkä normaalisti tuntuu siltä ettei kukaan voi ymmärtää, onkin yhtäkkiä täysin normaaleita ja osana muidenkin elämään. Se huojennus kun huomaat ettet olekaan yksin, vaan vierellä on sielunsiskoja!