Häät & niiden jälkeiset fiilikset

Yleinen

Vou, miten paljon on juttuja tapahtunut sitten viime tekstin. Isoimpana tietenkin se, että vasemmassa nimettömässä killuu yhden sormuksen sijasta kaksi ja titteli vaihtui neidistä rouvaksi. Huisia! Hieman yli viikko on nyt kulunut tuosta ihanasta päivästä ja päällimmäinen fiilis on haikeus. Toki onnellisuus on hyvänä kakkosena, mutta asia mikä pääs kyllä täysin yllättämään on se miten suuri tyhjiö jäi kun asia mihin on oli niin suuri tunnelataus ja valmistelut onkin vaan ohi jo. Heti tuli myös helpottunut olo, sillä stressiltä ei vältytty ja ennen kyseistä päivää oli mahdoton ennustaa miten kaikki loksahtaa kohalleen. Kyllähän ne loksahti, täydellisesti.

Kaikki kyselevät häiden jälkeen että jännittikö, vastaus on jännitti ja kovaa. Nähtiin mieheni kanssa jo ennen vihkimistä, kävimme ottamassa first look kuvat ja muutenkin kuvailemassa ennen kuin päivän hulinat täysin alkoivat. Oltiin tosi tyytyväisiä tähän päätökseen, sillä alttarille kävelemisessä oli muutakin jännittämistä enkä kaivannut yhtään lisää painetta siihen tilanteeseen! Haha kävin varmaan kolme kertaa jännäpissalla sen puolen tunnin sisään mitä kirkossa odotettiin vihkimisen alkamista. Olin aluksi ajatellut etten halua katsoa ympärilleni kävellessämme isäni kanssa kohti alttaria, vaan pidän katseen tiukasti määränpäässä. Kuitenkin heti alkuun tajusin että itselle oli miljoona kertaa parempi katsella niihin silmiin mitkä oli kohdistettu minuun ja muistuttaa itseä että hei, nää kaikki on meidän ihmisiä! Tämä helpotti oloa ja jännitystä, ja muistutti hymyilemään. Ja onneksi isäni välillä hidasti askelta kun itse lähdin liian lennokkaasti rientämään alttaria kohti.

On vaikea sanoa mikä päivässä oli kaikista parasta, nautin nimittäin kaikesta. Mieleenpainuvimpia hetkiä oli varmasti mieheni näkeminen ensimmäistä kertaa, upea lauluesitys kirkossa, rakkaiden tanssiystävieni puhe ja esitys, sekä kuvaushetki auringonlaskun aikaan pellolla. Minulla oli kokoajan hyvä olla, olin todella tyytyväinen mekkooni, kenkiini ja muuhun lookkiin ja se toimi juhlimisen joka vaiheessa täydellisesti. Vaikka aina ajoittain jännitti ja kieltämättä kuumotti olla ”tarkkailun” kohteena, niin pystyin myös rentoutumaan ja oli vaan ihanaa viettää aikaa, jutella ja tanssia aamuyöhön asti maailman mahtavimpien tyyppien kanssa.

Heti viikonlopun päätyttyä konkretisoitui se mitä häistä jää niiden päätyttyä, ihania muistoja, paljon viiniä ja kakkua (jes), aivan mahtavia videoita ja valokuvia sekä järkyttävän suuri kiitollisuus meidän läheisille. Edelleenkin liikutun kun mietin niitä puheita, yllätyksiä ja ihan vaan sitä lämmön ja rakkauden tuntua mitä kaikkien läsnäolo loi. Asia missä oltiin mieheni kanssa molemmat oikeassa, on se ettei mikään kyllä oikeastaan meidän elämässä muuttunut. Arkemme palasi (univelkojen kera) jo tiistaina ennalleen, edelleen elelemme kissojemme kanssa rauhallista elämää töiden ja muiden juttujen parissa. Odotamme innolla elokuun loppupuolella olevaa häämatkaa, silloin taas keretään paremmin fiilistelemään yhteistä elämäämme mikä on vasta niin alkutaipaleella.

Kaikki postauksen kuvat © Mirella Penttilä

Hääsuunnitteluiden ylä- ja alamäkiä

Yleinen

Enää 50 päivää niin myö ollaan naimisissa! Aika on menny ihan älyttömän nopeesti, niinkuin silloin vuosi sitten maaliskuussa vähän tuumailinkin. Menimme siis kihloihin 24.3.2018 ja päätimme hääpäivän muutama viikko sen jälkeen. Aloitimme lähestulkoon samantien suunnittelut varaamalla kirkon ja juhlatilan. Sitten valitsimme valokuvaajan mikä oli itseasiassa yksi helpoimmista valinnoista, sillä päädyimme minulle jo valmiiksi tuttuun ihmiseen (kuvasi myös nämä meiän ihanat kihlakuvat!). Siitä seurasi kaasojen ja bestmanien pyytäminen tehtäviinsä, pitopalvelun valitseminen, hääpuvun etsiminen ja bändien kuuntelu. Tietenkin pikkuhiljaa mietittiin myös väriteemaa ja koristeluita, mitkä ovatkin nyt ne eniten kesken olevat asiat vaikka pääjutut on jo mietitty ja hankittu. Kaasoilla on mekot, bestmaneille suunniteltu lookit, meille tytöille on kampaajat/meikkaajat jo varattuna ja mieheni puku on tilattu. Käytin kihlasormukseni kultasepällä muokattavana, sillä se jää vihkisormukseni vierelle ja samalla suunnittelimme molemmille vihkisormukset. Ruuat on päätetty, juomat haettu, hääsivut avattu ja vieraat ovat saaneet kutsut, suurin osa niihin myös vastannut. Ei hullumpi tilanne! Vielä tarvitaan minulle kengät ja korut, sekä oman ja kaasojen häälookkien suunnittelu, hääkakun valinta, osa koristeluista ja häätanssin opettelu (jäiks). Meillä kaasot ja bestmanit ovat vastuussa ohjelmasta ja tarkemmasta aikataulutuksesta, eli siitä ei meidän tarvitse niin suurta huolta kantaa. Olen supertyytyväinen oikeastaan kaikkeen häihimme liittyen, ja tämä suunnittelukin on mennyt about niin kuin olin toivonutkin. Ei ole tarvinnut hirveästi stressata (paitsi kutsujen kanssa tuli pieniä probleemia, onneksi lopputulos oli kaunis kiitos ihanan ystäväni), olemme pysyneet jonkin sortin aikataulussa ilman sellaista kummemmin päättämättä.

Hääjärjestelyt on mennyt oikeastaan todella kivuttomasti kun miettii ettei oltu etukäteen (ennen kihlautumista) niitä mietitty. Aloitin luonnollisesti kyyläämään häämekkoja instagramista ja muualta netistä, mutta tiesin jo lähes heti minkä tyyppisellä mennään. Häävärit oli myös melko helppo, vaikka ne sitten yhdessä vaiheessa hieman muuttuivatkin. Koristeluun hain myös inspistä ig kuvista ja melko heti tuli pohja päätettyä. Olemme molemmat mieheni kanssa sellaisia, että kun hyvä ja mieleinen juttu löytyy sillä mennään ilman että mutkistetaan asioita jahkailemalla. Niinpä päätöksiä tuli tehtyä nopeasti ja sitä mukaa kun oikeanlaista hankintaa tuli eteen se tarttui matkaan. Vaikutteita häätyyliimme varmasti tuli siitä mitä olemme muiden häissä nähneet, olemme onneksi käyneet tässä muutaman vuoden sisään sisarusten ja ystävien häissä joten jotain mallia ollaan saatu. Tietenkin ajan trendit vaikuttavat myös, sekä omat mieltymykset. Tykkäämme melko simppeleistä jutuista ja ehdoton asia olikin ettei saa olla liikaa kaikkea, muutama pääjuttu joilla koristeet rakennetaan ja värejä hyvin hillityissä määrin. En ole koskaan ollut kukkien perään, joten ajattelin sen olevan ”välttämätön paha” koristeluissa sun muissa. Nyt kuitenkin olen alkanut innostumaan juurikin siitä kuinka kauniiksi ja kesäiseksi saadaan juhlapaikka niiden avulla. Valot taas ovat asia mistä olen aina tykännyt, kynttilät ja ledit luovat ihanasti tunnelmaa! Niitä onkin kertynyt kaappeihimme jo jonkin verran odottelemaan.

No tämähän kuulostaa ihan palalta kakkua koko häiden järjestely! Mikäs sitten aiheutti alamäkiä? Oman itsensä kyseenalaistaminen ja vertaaminen muihin. En juurikaan ole lueskellut hääblogeja, selaillut pinterestiä tai etsinyt muita paikkoja missä neuvottaisiin hyvien häiden järjestämisessä. Jonkin aikaa sitten näin kuitenkin kaupassa Häät & juhlat-lehden jossa käsiteltiin vaikka ja mitä häihin liittyviä asioita ja mietin että no hitto miksei. Ostin sen ja lueskelin muutaman kiinnostavimpia aiheita käsittelevän artikkelin heti, hääpukuun, kukkiin ja ohjelmaan liittyen. Vaikka samalla olinkin kiinnostunut ja halukas saamaan vinkkejä, huomasin tarrautuvani enemmän lauseisiin joissa painotettiin joidenkin asioiden olevan menneen talven lumia, vanhanaikaista ajattelua tai muuten vaan mielikuvituksetonta. Jotkut asioista olivat sellaisia mistä itse taas pidin ja mitä meidänkin häihin on suunniteltu. Huomasin ahdistuvani ja alkavani kyseenalaistamaan päätöksiäni, ”pitäisköhän sitä kuitenkin sit tehä noin eikä näin”, ”mitä jos joku vieraista ajattelee että onpa niin nähty tää” ja ”uskallankohan laittaa mitään kuvia häistämme someen jos joku onkin sitä mieltä ettei siellä ollut kaunista ja ihanaa”… Tässä kohtaa laitoin lehden kiinni ja mentaalisesti läpsäytin itseäni, HERÄÄ IDIOOTTI. Olin tuohon hetkeen ollut niin iloinen, tyytyväinen ja malttamattomasti odottanut häitämme joista tiesin tulevan meidän silmää miellyttävät, ja muutaman artikkelin kirjoittajien mielipiteet saivat pääni aivan sekaisin.

Kerran ennen tuota kyseenalaistin päätöstäni häämekosta, olen siis ostanut mekkoni jo syyskuussa kun olin varma etten vaan voi löytää upeampaa ja istuvampaa mekkoa + sain sen heti mukaan! Säilytän mekkoa kaasollani joten en näe sitä usein, osittain siksi etten kyllästyisi ja osittain ettei mieheni näkisi sitä (tai kissamme roikkuisi siinä). Joskus vuodenvaihteen tiimoilla aloin kuitenkin miettimään että näinköhän olisin löytänyt hienomman mekon jos olisin odottanut vähän pidempään että uusimmat uutuudet saapuivat kauppoihin. Olin meinaan nähnyt että juurikin yksi netistä ihailemani puku oli nyt saapunut Suomen liikkeisiin, ja nähdessäni sen muiden ihmisten päällä aloin ahdistumaan että vitsi olisiko se sittenkin ollut parempi. Kaikki hirveästi kehuivat mekon kauneutta ja se oli selvästi merkkinsä uuden malliston ”lippulaiva”, niin moderni ja todellisen VAU efektin omaava. Saakohan minun puku sellaista reaktiota vierailtamme kävellessäni alttarille? Jaoin ahdistukseni kaasojeni kanssa ja sovimme että menen sovittamaan ystäväni luokse mekkoani, mikäli sitten se päällä toteaisin että ei jumpe ei tää tunnu enää samalta, suuntaisimme Helsinkiin kokeilemaan tuota toista mekkoa. Heti kuitenkin kun sain oman mekon päälleni ja katsoin peilistä itseäni tiesin että ihan turhaan olin edes miettinyt sitä toista mekkoa, ei se vaan voisi olla parempi kuin tämä! Rakastuin uudelleen mekkooni ja nyt en malta odottaa että saan sen päälleni tuona ihanana päivänä. Tuntuu tyhmältä, että vaikka olin todella varma mekkovalinnastani sai ajatus siitä mitä muut mahdollisesti ajattelisivat, minut melkein laittamaan sen vaihtoon. Tämä vaati myös hetken henkistä tsemppausta siitä ettei sillä ole mitään väliä mitä muut ovat mieltä jos minä rakastan sitä.

© Mirella Penttilä

Toki paineita luo somen ja ulkopuolisten lisäksi hääetiketti ja kaikki muut mahdolliset etiketit. Lähinnä tarkoitan tällä esimerkiksi sukupolvien välistä eroa ajatuksissa, tottumuksissa ja tavoissa. Luonnollisesti tämä on myös asia mikä vieraita kiinnostaa, ollaanko tiukkoja pukeutumisen suhteen siinä ettei kellään naisella saa olla mustaa, punaista tai valkoista päällä. Tai pitääkö kirkossa kaikkien nyt peittää hartiat, enkä polvet? Meillä on siis kirkkovihkiminen, mutta emme käy muuten juhlia lukuunottamatta kirkossa, eikä siis tule kovin usein mietittyä mitä sinne saa ja ei saa laittaa päälle. Tietysti raamit nyt tietää käymättäkin mutta mitkä asiat ovat ehdottomia ja mitkä suuntaa antavia. Pitänee tähän vielä perehtyä. Näin jos vaan omaa linjausta ajattelen, en ole kovinkaan tarkka etiketeissä, jos joku haluaa laittaa punaisen mekon en heitä häntä ulos. Tai jos jollain on olkaimeton mekko kirkossa se ei ole minulta pois millään tapaa, jokainen tehköön niinkuin parhaakseen näkee! Paikalle kuitenkin tulee ihmisiä, keille nämä asiat voivat olla hyvinkin tärkeitä, joten mihin asti meidän tehtävä on huolehtia siitä ettei kukaan toinen luokkaannu.

Mitkäs sitten ovat asioita mitä odotan häiltämme? Tietenkin ihanaa päivää kokonaisuudessaan, mutta jos näin etukäteen tulisi muutama asia mainita, olisi päällimmäisenä vieraiden osallistuminen ja osallistaminen juhlaan. Vaikka päivä onkin meidän kahden väliselle rakkaudelle, ei se olisi mitään ilman kaikkia meidän läheisimpiä ihmisiä ympärillämme. Olemme todella onnekkaita kun molemmin puolin tukenamme on rakastavat perheet, suvut ja aivan mahtava joukko ystäviä! Haluankin että juhlassamme välittyy yleisesti lämmin fiilis ja olemme kuin vaaleanpunaisen hattarakuplan sisällä onnenhuuruissa (who is this girl and where am I…). Toinen on hyvä ruoka ja juoma, mitkä ei ainakaan lopu kesken ja maistuvat kaikille. Olisi aika hirveetä jos jollain jäisi nälkä tai havahdutaan siihen että viimeinen viinitönkkä avataan klo 22. Tästä voidaankin siirtyä seuraavaan asiaan, nimittäin olemme suunnitelleet jatkavamme juhlia aamuun asti! Olemme päättäneet ettemme varaa hääyötä varten hotellihuonetta tai lähdetä vuorokauden vaihtuessa nukkumaan, se ei olisi meidän tyylistä vaikka ihana ajatus onkin. Pystyn jo nyt maalaamaan kauniin kuvan mieleeni missä katsomme auringonnousua yhdessä juhlapaikan viereisellä pellolla nauttien kesäyön lämmöstä ja toistemme seurasta. Ah… täydellistä. Tietenkin toivon myös että aurinko paistaa, saamme tanssia hyvään musiikkiin, otettua kauniita kuvia muistoksi ja häälookkini kestää eheänä läpi päivän!

© Mirella Penttilä

Mutta mikä oikeasti on sen tärkeämpää hääpäivänä kuin se, että ollaan saatu tehdä juuri meidän näköinen päivä omien mieltymysten mukaan? No ei mikään. Kaikki ovat erilaisia, jonkun toisen makuun osuva asia on toisen ehdoton no-no -listan kärjessä, jopa me itse muutumme niin että asiat mistä pidimme muutama vuosi sitten voi aiheuttaa suurta kummastelua nykyisessä minässä. Siitä ei pääse yli eikä ympäri että kaikkia ei voi miellyttää, mutta pitäisi itsekin yrittää muistaa paremmin ettei todellakaan tarvitsekaan. Me tehdään kaikki omaa juttuamme, sitä ei pitäisi pyydellä anteeksi tai puolustella, eikä myöskään toisen juttua tulisi haastaa tai kritisoida. On asioita missä on oikea ja väärä, mutta monet asiat ovat sellaisia missä on nii monta tapaa kuin tekijää. Yritän siis loppujen hääsuunnitteluidenkin kanssa hengittää syvään, pysytellä kaukana liian kärkkäistä ”ohjeista” miten asioiden pitäisi olla ja tehdä päätökset mieheni kanssa meitä miellyttäen, niin kuin tähänkin asti ollaan paremmin kuin hyvin pärjätty!

© Mirella Penttilä