Kuukausi omistettu läheisille

Yleinen

Lokakuu oli ja meni, päätähtenä oli työt ja treenaaminen. Tuntuuko muista siltä että oman elämän stressit ja kiireet ottavat niin kovin vallan että unohtaa pitää yhteyttä tärkeisiin ihmisiin? En voi olla ainut, enhän… Se on vaan niin tyhmää, sillä juuri niiden ihmisten tuella jaksaa paremmin ja näkeminen piristää. Marraskuussa haluan antaa aikaa enemmän läheisille, aion vierailla ystävien luona ja kutsua vanhemmat kylään! Itselle usein syy siihen miksen vieraile ihmisten luona (varsinkin jotka asuvat muissa kaupungeissa) on se, että ajattelen sen vaativan vähintään kaksi vapaata että kerkeää. Ei, ei se vaadi. Jos ajomatkaa on vaikka kolme tuntia, kerkeää yhdellä vapaapäivällä viettämään monta tuntia tärkeiden ihmisten kanssa ja silti päästä kotiin illaksi nukkumaan! Eilen toteutin tällaisen päiväreissun ihanan ystäväni luokse Mikkeliin, ja en olisi voinut parempaa päätöstä tehdä. Mikään ei ole niin rentouttavaa kuin nollata arkea ihmisen kanssa kenen seurassa on hyvä olla ja ajatukset osuvat yksiin.

Vietimme päivän tehden ihan normaaleita asioita, bussini saapui puoliltapäivin perille joten mentiin superhyvälle lounaalle vanhaan asemarakennukseen tehtyyn ravintolaan, Vaihaan. En ole ikinä siellä käynytkään, ja maukkaan ruuan lisäksi plussaa oli viihtyisä tunnelma. Vaikka ihmisiä oli jonkin verran, pystyimme kulmapöydässä juttelemaan rauhassa ja vaihtamaan kuulumisia. Kun oltiin saatu vatsat täyteen lähdettiin kiertelemään muutamia vaatekauppoja. Sieltä sitten suunnattiin ystäväni kotiin ruokalevolle (eväiden kanssa) ja paransimme maailmaa kuunnellen samalla uusia suomalaisia biisejä spotifysta! Minä en ikinä kuuntele radiota ellei autossa satu olemaan se auki kun about kerran viikkoon käydään tekemässä ruokaostoksia, joten olen aivan uunona uudesta musiikista. Onneksi on ystäviä ketkä valistaa. Kotiinpäin lähdin seitsemän maissa ja bussissa nuokkuessa mietin kuinka paljon enemmän sain energiaa ja iloa tällaisesta vapaapäivästä verrattuna kotona istumiseen ja gossip girlin katsomiseen!

Nyt pitääkin alkaa touhuamaan kotona, pidetään tanssiryhmäni kanssa illanistujaiset meillä ja olen lievästi sanottuna vaiheessa… Enkä tiedä yhtään mitä laittaisin päälle, joten tästä tulee varmaan taas yksi niistä illoista kun kaiken siivoamisen jälkeen puolet vaatekaapista koristaa makuuhuoneen lattiaa. Hyvää viikonloppua ja pyhäinpäivää kaikille!

Kilpailunhaluinen – itseäni kohtaan?

Urheilu

Olin eilen salilla ja juoksin tavalliseen tapaan juoksumatolla ja mietin elämää. Minulla ei ole ollut mikään hyvä viikko ja meinasin jättää reeninkin väliin sen vuoksi. Siinä sitten juostessa mietin miksi minulle kuitenkin oli niin tärkeää mennä salille, kun olisi varmasti tehnyt yhtä hyvää jäädä kotiin lepäämään. Salillani juoksumatot ovat sijoitettu ikkunoihin päin ja koska ulkona oli jo pimeää, näin oman heijastukseni lasista. Juoksen salilla 3-4 kertaa viikossa ja yleensä menen aina samalle matolle, joten déjà-vu hetkiä tulee lähes aina, muistan mitä edellisenä ja sitä edellisenä kertana olen miettinyt juostessani ja palaan helposti eri päivien fiiliksiin. Joinain päivinä juoksen energisesti ja täynnä intoa, toisina taas selviän vain jakamalla ajan osiin ja laskemalla jäljellä olevia minuutteja. Muistan miltä askel tuntuu ja heijastuksesta näyttää fiiliksen vaikutuksesta. Siitä huolimatta mitkä fiilikset juostessa on, huomaan aina alussa ajattelevani samaa: ”mitä jos en jaksakaan ja suoriudun huonommin kuin aiemmin?”.

Normaalisti sivuutan tuon ajatuksen ja aloitan vaan menemään: ”Höpöhöpö, olenhan aikaisemminkin jaksanut”. Nyt kuitenkin jäin miettimään miksi se on minusta niin kamala ajatus jos en joku kerta jaksakaan samaa suoritusta kuin aiemmin? Päivät ovat erilaisia, vapaapäivänä jota on edeltänyt lepopäivä ovat energiatasot hieman erit kuin työputken ja vaikkapa rankan jalkareenin jälkeen. Olisiko se siis ihme ettei aina jaksa antaa parastaan, tai edes halua? Ei minusta, silloin kun vastaan jollekin toiselle. Mutta omalla kohdallani ohi oman järkenikin minun on vaikea hyväksyä sitä, vaan se on pettymys. Tämä ei aina rajoitu vain urheiluun, vaan tapahtuu muillakin elämän osa-alueilla. Olen loppujen lopuksi todella jyrkkä ja vaativa itseäni kohtaan, kaikki niin sanotut epäonnistumiset ottavat koville. Vaikka en sitä muille aina näytäkään. Miksi on välillä niin vaikeaa olla itseään kohtaan armollinen?

Ehkä olen vain kilpailunhaluinen. Mutta yleensä kun kysytään onko joku kilpailunhaluinen mietitään kilpailua toista ihmistä tai ihmisiä kohtaan. Ei minulla ole tarvetta juosta kauemmin tai nopeammin kuin vieressä oleva, enkä katso millä painoilla toinen tekee ja vertaa omiini. Tietenkin välillä saa lisämotivaatiota kun katsoo toisen hyvää suoritusta, mutta minusta tärkeintä on oma suoritus ja sen kehittäminen omalla tavalla ja tahdilla. Voinko sitten olla kilpailunhaluinen itseäni kohtaan? Kun mietin kilpavuosia tanssissa, en ikinä pelännyt häviämistä niin kuin pelkäsin epäonnistumista omassa suorituksessa. Kisoihin lähettiin tavoitteena suoriutua paremmin kuin aiemmin, tanssijana ja valmentajana, sijoituksesta huolimatta. Eniten kammoksuin kehityksen paikalleen jumahtamista, mikä myös varmasti vaikutti lopettamispäätökseen. Olen myös melko varma että tämä sama asia sai minut eilen menemään salille

Tietyllä tapaa tämä piirre on hyvä, sillä se saa minut tekemään salilla yhden toiston enemmän ja juoksemaan yhden minuutin pidempään, sekä muissakin asioissa kuin urheilussa tähtäämään parempaan. Mutta on se myös rankkaa kun tuntee pettymystä pienistäkin asioista, jotka ovat vain inhimillisiä. Tässä onkin minulle kasvun paikka, kun pitäisi oppia olemaan itselle yhtä armollinen kuin muille.

Maailma piilolinssien läpi

Hyvinvointi

Näköni huononi yläasteen alussa, en ensin edes tajunnut sitä ja oikeasti luulin ettei minua vain kiinnosta koulun käynti kun en tunneilla jaksanut edes taululta lukea. Pari kuukautta meni kunnes tajusin, ettei taululle katsomisesta mitään hyötyä olekaan, sillä en näe mitään mitä siellä lukee. Isälläni on ollut nuoresta asti silmälasit, joten ei ollut yllätys että ainakin joku meistä lapsista myös ne saa. Kouluterveydenhoitaja antoi minulle optikkolähetteen 7. luokan puolivälissä ja pian olinkin sovittelemassa silmälaseja.

Käytin laseja vain kotona katsoessani telkkaria ja koulussa oppitunneilla lukiessani taululta. Koin etteivät lasit sovi minulle ollenkaan (ajattelen niin edelleen) ja ne myös tuntuivat ärsyttäviltä kasvoilla. Kokoajan teki mieli liikutella niitä kun ne painoivat tai häiritsivät näkökentässä. En kauaa jaksanut niiden kanssa olla kun rupesin painostamaan vanhempiani piilolinsseistä. Pitkän taistelemisen jälkeen ja lähinnä tanssiharrastukseni vuoksi sain ne. Ne olivat niin ihanan helpot ja huomaamattomat verrattuna laseihin, ja olenkin käyttänyt niitä lähes poikkeuksetta päivittäin siitä asti.

Monet sanovat etteivät voisi käyttää piilolinssejä koska niiden laittaminen/pois ottaminen on ällöttävää kun pitää koskea silmään ja pelkäävät etteivät saa niitä pois ja ne menevät silmien taakse. Kieltämättä ensimmäisen kerran kun käytin niitä ja yritin ottaa pois, eikä se onnistunut yli tuntiin, ajattelin että ne ovat nyt siinä loppu elämän. Pian kuitenkin piilolinssien käsittelystä tuli rutiinia enkä varmaan ensimmäisen parin viikon jälkeen ole edes ajatellut asiaa ihmeemmin. Aluksi piilarini olivat päivälinssejä, eli otin ne aina yöksi pois. Samat linssit kestivät noin kahdesta kolmeen viikkoon. Myöhemmin vaihdoin ympärivuorokauden käytettäviin kuukausilinsseihin ja niillä mennään edelleen. Tämä on mielestäni paljon parempi, kun ei tarvitse sörkkiä silmää päivittäin vaan kerran kuussa otan vanhat pois ja laitan uudet tilalle. Tietenkin jos ne jotenkin likaantuvat otan ne pois ja puhdistan.

Eilen illalla oikea silmäluomeni rupesi turpoamaan ja silmään kuumottamaan, ajattelin että nyt on varmaan silmätulehdus tulossa. Silmätulehduksen aikana ei tietenkään voi käyttää piilareita, joten päätin ennaltaehkäistä tilannetta ottamalla ne valmiiksi pois silmistä ja pesemällä silmät kunnolla ennen nukkumaanmenoa. Onneksi tein niin sillä oireet helpottivat yön aikana. Aamulla oli tarkoitus laittaa uudet piilarit silmiin, mutta päätinkin että annan silmien välillä levätä ja olen päivän ilman. Tämä on minulle aina haaste, sillä se vaikuttaa suoraan toimimiseeni ihmisten kanssa. Näköni on sen verran huono etten erota ihmisten kasvojenpiirteitä selkeästi vähänkin kauempaa, eli en tunnista aina tuttujakaan ihmisiä. Enkä myöskään pysty näkemään mihin joku katsoo, tämä taas tarkoittaa sitä etten tiedä kohdistaako joku katseensa/puheensa minulle, vieressä olevalle vai jollekin aivan muulle. Se aiheuttaa melkoista epävarmuutta ollessani muualla kuin kotona. Yritän kuitenkin tehdä tänään kaikkea mitä normaalistikkin teen, käyn ainakin kaupassa (edit: tätä varten kaivoin vanhat silmälasini mukaan koska ahdisti olla näkemättä, mutta loppujen lopuksi olinkin ahdistunut lasit päässä olemisesta) ja salilla, ja yritän olla välittämättä tästä näkemästäni sumeudesta. Tiedän että olisi hyvä olla useamminkin ilman piilareita, ja harkitsenkin laserleikkaukseen menoa jotta ei tarvitse enää miettiä koko asiaa… ehkä joskus.

Jos sinulla on heikentynyt näkö ja piilolinssit kiinnostaisi, tässä muutama tärppi! Ennen piilareiden käytön aloittamista tulisi käydä optikolla tarkistuttamassa silmien kunto ja onko turvallista ottaa ne käyttöön. Siellä myös selvitetään oikea vahvuus ja linssin kaarevuus silmillesi (moni ei tiedä että lasit ja piilolinssit voivat samalla henkilöllä vaatia eri vahvuudet). Käytössä tärkeää on hygienia, ja linssien käyttöajan noudattaminen. Väärin käytettynä piilarit voivat vahingoittaa silmiä! Piilolinssien käytöstä ja huomioitavista asioista löytyy paljon tietoa muun muassa täältä.

Arki ja keho kuntoo

Hyvinvointi

Vastustuskykyni heikkeni kesän aikana jonkin verran kun jouduin pitkien työmatkojen vuoksi muuttamaan koko muuta elämänrytmiäni, eikä aikaa omalle hyvinvoinnille tuntunut jäävän. Olin kipeänä useammin ja pidempään kuin normaalisti. Yleensä olen meillä se, joka saa pienen kahden päivän nuhan kun toinen makaa viikon kotona voimattomana. Nyt roolit olivat käännetty toisin päin. Huomasin tuolloin taas kuinka tärkeää on järjestää aikaa itselleen, liikunnalle ja läheisille tasapainon ylläpitämiseksi työelämän kanssa.

Olen syksyn tullen alkanut taas enemmän panostamaan vastustuskyvyn ylläpitoon ja kehon puhdistautumiseen. Takana on pidempi jakso epäsäännöllistä ja vaihtelevan laatuista ruokailua ja epäjohdonmukaista liikuntaa, joten haluan palauttaa taas järjestyksen arkeeni ja kehooni. Otin käyttöön muutamia valmisteita tukemaan jaksamista, aineenvaihduntaa ja vastustuskykyä tähän hiljalleen pimenevään syksyyn. Lisäsin näiden tuotteiden lisäksi myös enemmän marjoja päivittäiseen ruokavalioon viime postauksessakin näkyneen aamusmoothien kautta.

Maca ostettu Ruohonjuuresta
Ripped Hardcore tabletit tilattu Fitnesstukulta

Ostin syyskuussa ensimmäistä kertaa maca-jauhetta, olin kuullut siitä ystäviltäni etukäteen ja heidän kokemuksestaan se on vastannut tarkoitustaan. Maca-jauhe on maca-juureksesta valmistettua hyvin vanhaa Etelä-Amerikasta peräisin olevaa superfoodia fyysisen suorituskyvyn ja kestävyyden parantamiseen, ja onkin ilmeisesti suosittu urheilijoiden keskuudessa juurikin näistä syistä. Sen kerrotaan myös lisäävän elinvoimaisuutta ja seksuaalista halukkuutta tukemalla hormonitoimintaa. Tuotteessa parasta on sen luonnollisuus ja kasvipohjaisuus. Sekoitan jauheen aamusmoothieeni.
Käytössäni on nyt myös monivitamiinivalmiste vitanallet (tiedän, ei ehkä aikuismaisin vaihtoehto mutta kuinka hauskoja!) varmistaakseni riittävän vitamiinien saannin kun aurinko piiloutuu ja flunssakausi puskee päälle, sekä kuvassa näkyviä Chained nutritionin Ripped hardcore-tabletit. Niitä olen käyttänyt ajoittain lisäämään reenin tehoa ja auttamaan aineenvaihdunnan kanssa. Ne tehostavat myös rasvanpolttoa. En juo kahvia tai käytä paljoa muitakaan runsaskofeiinipitoisia tuotteita, joten tunnen kehossani selvästi tabletin vaikutukset!

Detox-kuuri ostettu Yliopiston apteekista

Uutena juttuna itselleni oli tämä apteekista ostamani Methoddrainen detox-kuuri. Aineenvaihdunta ei ole varsinkaan teini-iän jälkeen ollut kehoni vahvuuksia, ja nyt etenkin tuntuu että kroppani on aivan tukossa viime kuukausien vuoksi. Niinpä päätin kokeilla tällaista 20 päivää kestävää kuuria, jossa otetaan joka aamu 12ml liuosta sekoitettuna reiluun pariin desiin vettä. Kuurin aikana tulee myös juoda päivittäin mielellään yli 1,5 litraa nesteitä. Muuten voi syödä monipuolista, tavallista ruokaa, eli mikään paasto tai dieetti tämä ei ole. Aloitin kuurin maanantaina, joten en vielä osaa sanoa toimiiko miten hyvin (vessassa kyllä ravaan jo useammin), mutta maku ainakin vaatii vähän totuttelua. Otin tuon vadelma-karpalo maun ja jokin sen hajussa/maussa muistuttaa salmiakkikossua… Aamulla ensimmäisenä ei mikään lempparituoksu siis, tarpeeksi laimennettuna kuitenkin menee. Ps. Jos haluat kokeilla kyseistä valmistetta, lue pakkausseloste hyvin ennen käyttöä! Ainakin jodin yliherkkyyden ja kilpirauhasen vajaatoiminnan kanssa tämä vadelma-karpalo maku ei mene yksiin, mutta sama valmiste omenan makuisena ilmeisesti käy.

Muistattehan ettei mikään yllämainitsemistani tuotteista korvaa monipuolista, terveellistä ja ravintorikasta ruokaa! Näillä valmisteilla tuetaan muuten kunnollista ravitsemusta, ja niitä tulee käyttää annostuksia noudattaen. Lue aina pakkausselosteet tarkkaan, niin selviää onko sinulla mahdollisesti vasta-aiheita valmisteiden käytölle.

Migreeni, vanha vihollinen

Hyvinvointi

Heräsin viime yönä migreeniin, pitkästä aikaa. Olen kärsinyt niistä 16-vuotiaasta asti hyvin vaihtelevasti, joskus on kohtauksia kahden viikon välein ja joskus ei ole useampaan kuukauteen mitään. Nyt on ollut todella hyvä loppukesä ja alkusyksy päänsärkyjen kanssa. Muistaakseeni viimeisin ennen viimeöistä oli heinäkuussa. Migreenin oireet voivat olla hyvinkin erilaisia eri ihmisillä, aurallisessa migreenissä tulee päänsäryn lisäksi näköhäiriöitä ja muita neurologisia oireita, auraton taas oireilee pääosin tavallista kovempana päänsärkynä. Itselläni on auraton versio, eikä se ole mitään pientä pään jomotusta, vaan lamauttavaa ja käytännössä estää tekemästä tai ajattelemasta mitään muuta. Joskus harvoin yöllä alkaessaan se myös estää nukkumisen. Kipu on niin kova, että makuuasento on tuskaa ja rentoutuminen mahdotonta. Minun migreenini tunnusmerkit ovat toispuoleisuus ja valonarkuus. Onneksi pahoinvointia ja oksentelua se ei itselläni aiheuta.

Miten sitten selviän näistä kohtauksista? Odottamalla. Lääkkeitä minulla on, toiset oireiden alkuvaiheeseen ja toiset kun pahin on jo päällä. Valitettavasti näistä on minulle melko huono vaste, eli useasti migreeni jatkuu lääkkeistä huolimatta (pitäisikin käydä ottamassa selvää muista vaihtoehdoista..). Lepo auttaa ja on myös välttämätöntä, sillä kipu voimistuu kunnes rauhoitun puolimakaavaan asentoon tai istualleen roikottaen päätä polvissa. Nukkuminen auttaa jos siihen pystyy. Viimeöinen migreeni helpotti varmaan noin tunti lääkkeenoton jälkeen. Aamulla nukuin pari tuntia pidempään kuin oli tarkoitus ja keho oli sillä aikaa toipunut, pystyinkin normaalisti menemään salille ja illaksi töihin.

Migreenikohtauksien ennaltaehkäisy (ilman estolääkitystä) on osittain haastavaa, sillä ei voi olla täysin varma kohtauksen alkamisen syystä. Yksi yleisimmäksi huomanneeni laukaiseva tekijä itselläni on kuitenkin stressi! Mutta se ei puhkea stressaavan tilanteen tai ajanjakson aikana, vaan sen jälkeen kun tilanne rauhottuu. Olenkin vitsillä ajatellut että se on aivojeni tapa nollata, vetää niin kova kipu päälle etten muista mikä sitä ennen muka oli niin mieltä painavaa. Toinen mikä itselläni vaikuttaa on niska-hartiaseudun lihasjäykkyys, mitä herkästi minulle tulee ylävartaloreenin ja erikoisten nukkuma-asentojen vuoksi. Jotenkin sen alueen rentouttaminen unohtuu helposti, joskus huomaan nukkumaan käydessäni jännittäväni päätä tyynyä vaste tai nostavani hartioita korviin… Tyynytilannettani olen parantanut, joten sitä en voi enää syyttää.

En ole kauhean kova stressaamaan mutta aina ei kuitenkaan voi olla vaan zen, elämässä tapahtuu kokoajan kaikenlaisia muutoksia ja niin haluankin sen olevan vaikka stressiä siitä tulisikin. Tietenkin voisi yrittää jakaa tasaisemmin asioita jotka voivat sitä aiheuttaa ettei niitä olisi paljon samaan aikaan, se ei vaan aina ole omissa käsissä. Tuohon lihasjäykkyyteen voisin panostaa enemmän, venyt reenien jälkeen ja ihan vaan vaikka ottaa jokailtaiseksi rutiiniksi vähän pyöritellä päätä ja olkapäitä. Hierottavaksikin voisin useammin tuppautua tuolle kanssaeläjälle. Pitääkin aktivoitua tässä omassa panoksessa kohti (mahdollisimman) migreenittömää elämää!

Käykäähän muuten lukemassa täältä artikkelia suomalaisesta tutkimuksesta migreeniin liittyen!