Omat sivut

Yleinen

Tervetuloa blogini uusille sivuille! Taas tuli muutto, olen kirjoittanut tätä blogia alle vuoden ja tämä on kolmas kerta kun virittelen uutta blogipohjaa. Aluksihan kirjoittelin bloggerille, sitten sain sopparin Starboxille ja nyt kun se portaali joudutaan sulkemaan oli taas aika metsästää uutta paikkaa. Niin paljon kuin pidinkin blogiyhteisöön kuulumisesta, kaipasin myös omaa sivua ja etenkin itse suunniteltua ulkoasua. Minulle puolet bloggaamisesta on juurikin visuaalisesti miellyttävän sisällön luominen, eli ig sivun ylläpito, valokuvaaminen ja blogin ulkoasun muokkaaminen. Näillä asioilla voin tuoda esille tyyliäni, vaikka se ei olekaan pääosassa blogissani.

Noniin, eli siis uusi projekti alkaa täällä xaikaajaljella.com ssa! Valitsin wordpress alustan sillä usein ihailen muiden tälle alustalle luomia nettisivuja. Toki olen myös kuullut että tämän alustan kanssa voi olla haastavaakin joten olkaa armollisia, tässä ulkoasun työstämisessä saattaa mennä aikaa! Onneksi hankin itselleni vihdoin uuden koneen joten tämä työskentely on huomattavasti mukavampaa. Olen jo puolen vuoden ajan tehnyt suurimman osan blogipostauksista kännykällä… No more of that thank you.

Saan jostain syystä superisti boostia tähän touhuun kun tulee muutoksia ja uusia tuulia. Nytkin olen ollut sunnuntaista asti kone auki lähes koko vapaa-ajan ja muita asioita tehdessäni pääni pursuaa ideoita postauksista ja ulkoasusta! Odotan myös innolla että päivät pitenee enemmän niin pystyy iltapäivisin ja iltaisin kuvaamaan luonnonvalossa asioita. Haluan muun muassa hyvät kuvat tästä meidän uudesta kodista, joka on muuten lähes valmis, jeii!

Nyt ajattelin siirtää tähän väliin muutaman vanhan postauksen toiselta alustalta tänne, pystyt lukemaan juttujani sekaisin etusivulta tai valitsemaan kategorioittain postauksia yläpalkista. Teemat pysyvät edelleen samoina, kirjoittelen siis pääosin hyvinvointiin ja terveyteen liittyviä asioita, mutta viime päivinä olen myös innostunut kirjoittamaan ihan vaan arjestani ja ajatuksen virrastani (onko tuo edes oikein sanottu? Ei tule fiksumpaakaan nyt mieleen joten menköön). Nyt alkaa ensikesän hääsuunnitelmanki pauhaamaa vähän kovemmalla tahilla kun aikasemmin niin ehkä tulee niistäkin kirjoiteltua enemmän. Mutta joo, nyt eletään torstai-iltaa ja huomenna olis vielä yksi aikainen aamu tälle viikolle. Eli tää tyttö lähtee suihkun kautta petiin, vähän aikaa antaa pakkorakkautta meidän ihanille kissoille ja sitten toivottavasti nukahdan… Palaillaan pian!

Hoi sokerihiiret

Ravitsemus

Täällä ilmottautuu sielunsisko! Olen oikeasti niin herkkujen perään kun olla ja voi ja taistelen sen himon kanssa melkeinpä päivittäin. En kuitenkaan halua antaa periksi ja olen vuosien myötä kokeillutkin erilaisia keinoja selvitä siitä. Sen lisäksi että jatkuvasta herkuttelusta on pidemmän päälle terveydellisiä haittoja, niin minulle tulee lähes poikkeuksetta tukkoinen ja huono olo kroppaan suoraan syötyäni karkkia/roskaruokaa. Tämä on muuten pahentunut iän myötä! Tottakai aina jos lapsenakin söi överit niin napa rutisi mutta nykyään ei vaadi edes isoja määriä että maha turpoaa ja on huono olla. Tässä huomaa sen aineenvaihdunnan hidastumisen… Olen myös miettinyt sitä, että jos korkeita sokeri- ja kaloripitoisuuksia sisältävät syötävät aiheuttavat kropassa välitöntä reaktiota, niin miksi niin usein kuitenkin syömme/haluamme syödä niitä. Unohdammeko tosiaan niin nopeasti ne huonot puolet? (Kysyn tuota samaa itseltäni aina jos retkahdan suunnitelmattomasti herkkuihin enkä vieläkään pääse selville mieleni toiminnasta)

Ja älkää missään nimessä ymmärtäkö väärin, en todellakaan sano että herkuttelu olisi aina pahasta eikä itsensä palkitseminen pitkän viikon jälkeen karkkipussilla olisi hyväksyttävää! Aihe on kuitenkin lähellä arkeani ja omaa elämääni, niinpä pohdin tätä enemmän ratkaisukeskeisestä näkökulmasta.

Miten tämä sokerinhimo sitten vaikuttaa haluuni elää terveellistä elämää? Kyllähän se välillä vaikealta tuntuu. Etenkin jos on huono päivä ja stressiä, tekisi mieli lohduttaa itseä karkkipussilla sohvan nurkassa. Toinen milloin tekisi mieli herkutella on palkitsemaan itseäni kun jotain onnistuu hyvin. Tästä voisi päätellä että ravitsemuksen puolesta minulle sopii tasainen elämä… Niinhän sitä vissiin laihduttaminenkin suositellaan aloitettavaksi kun muu elämä on tasapainossa. Mutta ylä- ja alamäet kuuluvat elämään niin koitappa siinä sitten valita terveitä elämäntapoja kun karkkihyllyt kutsuu nimeltä kaupassa! Mielen lujuus ei varsinaisesti ole luontaisia vahvuuksiani mutta harjoittelemallahan sitä vasta mestareiksi tullaan.

Totaalikieltäytyminen herkuista ei ole minun juttuni, sen olen todennut. Haluan nauttia elämästä enkä pakottaa itseäni luopumaan mieleisistä asioista kun kohtuuden saavuttaminen on mahdollista. Ja aina jos olen yrittänyt, on mennyt hyvin kunnes menee todella huonosti ja silloin itseni soimaaminen asiasta on pahempaa. Nyt viime viikkoina olen ollut melko joustava syömisissä, jos on tehnyt mieli jotain, olen harkinnut ja katsonut muutaman tunnin meneekö himo ohi, jos ei niin olen antanut itselleni luvan ostaa jotain. On ollut kiva huomata, että tosiaan joskus se himo haihtuu odotuksella ja en myöskään ole ollut niin jyrkkä itseäni kohtaan herkuteltuani.

Vinkkejä muille sokerihiirille:

🍭 Syö aina kunnon ruoka ennen kuin syöt herkkuja! Eli ei tyhjään vatsaan vaan pohjalla ravitseva ruoka. Kun ei ole enää nälkä, syö hillitympiä määriä herkkuja.

🍭Älä mene nälkäisenä kaupan herkkuhyllyille! Osta ennemmin ruokatarpeet ja mene kotiin syömään. Hoida herkkujen ostaminen erikseen.

🍭 Herkkuhimon iskiessä anna sille hetki aikaa tasoittua ennen kauppaan ryntäämistä. Ethän osta kaikki vaatteita/tavaroitakaan mitkä juolahtavat mieleen ja huomaat unohtavasi ne pian.

🍭 Jos esim. töissä taukohuoneessa on aina herkkuja tarjolla, älä ota niitä. Ensimmäisen jälkeen kynnys ottaa lisää laskee mikä voi johtaa koko työpäivän mittaiseen naposteluun.

🍭Tarjotuista herkuista voi myös kieltäytyä! Jos olet lauantaina pitänyt oman suunnitellun herkkuhetkesi ja sunnuntaina menette anoppilaan syömään missä odottaa jälkiruokana pullaa, jäätelö ja muuta ihanaa, niin voit ystävällisesti kieltäytyä ja juoda teen/kahvin muiden seurana. Mielestäni on väärin ajatella että on pakko ottaa santsiannosta tai herkkuja vain koska kieltäytyminen olisi epäkohtelista. Olenkin itseasiassa sitä mieltä että tämä ajatus kannustaa nykyajan ylensyömistä…

🍭 Löydä itsellesi uusia herkkuja terveellisimmesti vaihtoehdoista! Marjasmoothiet, proteiinipatukat, kuivatut hedelmät… Nykyään on niin paljon vaihtoehtoja!

🍭 Pysy lujana! Mieti syitä miksi haluat olla syömättä epäterveellisesti ja motivoidu niistä. Parhaimmillaan päädyn herkkuhimon kourista salille reenaamaan isolla energialla kun olen kerrannut itselle tärkeät asiat läpi koettelemuksen hetkellä.

Halusinkin kai vaan sanoa että kyllä tämä on vaikeeta minullekin tämä tasapainottelu terveellisten elämäntapojen ja mielitekojen kanssa!

Kuukausi omistettu läheisille

Yleinen

Lokakuu oli ja meni, päätähtenä oli työt ja treenaaminen. Tuntuuko muista siltä että oman elämän stressit ja kiireet ottavat niin kovin vallan että unohtaa pitää yhteyttä tärkeisiin ihmisiin? En voi olla ainut, enhän… Se on vaan niin tyhmää, sillä juuri niiden ihmisten tuella jaksaa paremmin ja näkeminen piristää. Marraskuussa haluan antaa aikaa enemmän läheisille, aion vierailla ystävien luona ja kutsua vanhemmat kylään! Itselle usein syy siihen miksen vieraile ihmisten luona (varsinkin jotka asuvat muissa kaupungeissa) on se, että ajattelen sen vaativan vähintään kaksi vapaata että kerkeää. Ei, ei se vaadi. Jos ajomatkaa on vaikka kolme tuntia, kerkeää yhdellä vapaapäivällä viettämään monta tuntia tärkeiden ihmisten kanssa ja silti päästä kotiin illaksi nukkumaan! Eilen toteutin tällaisen päiväreissun ihanan ystäväni luokse Mikkeliin, ja en olisi voinut parempaa päätöstä tehdä. Mikään ei ole niin rentouttavaa kuin nollata arkea ihmisen kanssa kenen seurassa on hyvä olla ja ajatukset osuvat yksiin.

Vietimme päivän tehden ihan normaaleita asioita, bussini saapui puoliltapäivin perille joten mentiin superhyvälle lounaalle vanhaan asemarakennukseen tehtyyn ravintolaan, Vaihaan. En ole ikinä siellä käynytkään, ja maukkaan ruuan lisäksi plussaa oli viihtyisä tunnelma. Vaikka ihmisiä oli jonkin verran, pystyimme kulmapöydässä juttelemaan rauhassa ja vaihtamaan kuulumisia. Kun oltiin saatu vatsat täyteen lähdettiin kiertelemään muutamia vaatekauppoja. Sieltä sitten suunnattiin ystäväni kotiin ruokalevolle (eväiden kanssa) ja paransimme maailmaa kuunnellen samalla uusia suomalaisia biisejä spotifysta! Minä en ikinä kuuntele radiota ellei autossa satu olemaan se auki kun about kerran viikkoon käydään tekemässä ruokaostoksia, joten olen aivan uunona uudesta musiikista. Onneksi on ystäviä ketkä valistaa. Kotiinpäin lähdin seitsemän maissa ja bussissa nuokkuessa mietin kuinka paljon enemmän sain energiaa ja iloa tällaisesta vapaapäivästä verrattuna kotona istumiseen ja gossip girlin katsomiseen!

Nyt pitääkin alkaa touhuamaan kotona, pidetään tanssiryhmäni kanssa illanistujaiset meillä ja olen lievästi sanottuna vaiheessa… Enkä tiedä yhtään mitä laittaisin päälle, joten tästä tulee varmaan taas yksi niistä illoista kun kaiken siivoamisen jälkeen puolet vaatekaapista koristaa makuuhuoneen lattiaa. Hyvää viikonloppua ja pyhäinpäivää kaikille!

Kilpailunhaluinen – itseäni kohtaan?

Urheilu

Olin eilen salilla ja juoksin tavalliseen tapaan juoksumatolla ja mietin elämää. Minulla ei ole ollut mikään hyvä viikko ja meinasin jättää reeninkin väliin sen vuoksi. Siinä sitten juostessa mietin miksi minulle kuitenkin oli niin tärkeää mennä salille, kun olisi varmasti tehnyt yhtä hyvää jäädä kotiin lepäämään. Salillani juoksumatot ovat sijoitettu ikkunoihin päin ja koska ulkona oli jo pimeää, näin oman heijastukseni lasista. Juoksen salilla 3-4 kertaa viikossa ja yleensä menen aina samalle matolle, joten déjà-vu hetkiä tulee lähes aina, muistan mitä edellisenä ja sitä edellisenä kertana olen miettinyt juostessani ja palaan helposti eri päivien fiiliksiin. Joinain päivinä juoksen energisesti ja täynnä intoa, toisina taas selviän vain jakamalla ajan osiin ja laskemalla jäljellä olevia minuutteja. Muistan miltä askel tuntuu ja heijastuksesta näyttää fiiliksen vaikutuksesta. Siitä huolimatta mitkä fiilikset juostessa on, huomaan aina alussa ajattelevani samaa: ”mitä jos en jaksakaan ja suoriudun huonommin kuin aiemmin?”.

Normaalisti sivuutan tuon ajatuksen ja aloitan vaan menemään: ”Höpöhöpö, olenhan aikaisemminkin jaksanut”. Nyt kuitenkin jäin miettimään miksi se on minusta niin kamala ajatus jos en joku kerta jaksakaan samaa suoritusta kuin aiemmin? Päivät ovat erilaisia, vapaapäivänä jota on edeltänyt lepopäivä ovat energiatasot hieman erit kuin työputken ja vaikkapa rankan jalkareenin jälkeen. Olisiko se siis ihme ettei aina jaksa antaa parastaan, tai edes halua? Ei minusta, silloin kun vastaan jollekin toiselle. Mutta omalla kohdallani ohi oman järkenikin minun on vaikea hyväksyä sitä, vaan se on pettymys. Tämä ei aina rajoitu vain urheiluun, vaan tapahtuu muillakin elämän osa-alueilla. Olen loppujen lopuksi todella jyrkkä ja vaativa itseäni kohtaan, kaikki niin sanotut epäonnistumiset ottavat koville. Vaikka en sitä muille aina näytäkään. Miksi on välillä niin vaikeaa olla itseään kohtaan armollinen?

Ehkä olen vain kilpailunhaluinen. Mutta yleensä kun kysytään onko joku kilpailunhaluinen mietitään kilpailua toista ihmistä tai ihmisiä kohtaan. Ei minulla ole tarvetta juosta kauemmin tai nopeammin kuin vieressä oleva, enkä katso millä painoilla toinen tekee ja vertaa omiini. Tietenkin välillä saa lisämotivaatiota kun katsoo toisen hyvää suoritusta, mutta minusta tärkeintä on oma suoritus ja sen kehittäminen omalla tavalla ja tahdilla. Voinko sitten olla kilpailunhaluinen itseäni kohtaan? Kun mietin kilpavuosia tanssissa, en ikinä pelännyt häviämistä niin kuin pelkäsin epäonnistumista omassa suorituksessa. Kisoihin lähettiin tavoitteena suoriutua paremmin kuin aiemmin, tanssijana ja valmentajana, sijoituksesta huolimatta. Eniten kammoksuin kehityksen paikalleen jumahtamista, mikä myös varmasti vaikutti lopettamispäätökseen. Olen myös melko varma että tämä sama asia sai minut eilen menemään salille

Tietyllä tapaa tämä piirre on hyvä, sillä se saa minut tekemään salilla yhden toiston enemmän ja juoksemaan yhden minuutin pidempään, sekä muissakin asioissa kuin urheilussa tähtäämään parempaan. Mutta on se myös rankkaa kun tuntee pettymystä pienistäkin asioista, jotka ovat vain inhimillisiä. Tässä onkin minulle kasvun paikka, kun pitäisi oppia olemaan itselle yhtä armollinen kuin muille.

Maailma piilolinssien läpi

Hyvinvointi

Näköni huononi yläasteen alussa, en ensin edes tajunnut sitä ja oikeasti luulin ettei minua vain kiinnosta koulun käynti kun en tunneilla jaksanut edes taululta lukea. Pari kuukautta meni kunnes tajusin, ettei taululle katsomisesta mitään hyötyä olekaan, sillä en näe mitään mitä siellä lukee. Isälläni on ollut nuoresta asti silmälasit, joten ei ollut yllätys että ainakin joku meistä lapsista myös ne saa. Kouluterveydenhoitaja antoi minulle optikkolähetteen 7. luokan puolivälissä ja pian olinkin sovittelemassa silmälaseja.

Käytin laseja vain kotona katsoessani telkkaria ja koulussa oppitunneilla lukiessani taululta. Koin etteivät lasit sovi minulle ollenkaan (ajattelen niin edelleen) ja ne myös tuntuivat ärsyttäviltä kasvoilla. Kokoajan teki mieli liikutella niitä kun ne painoivat tai häiritsivät näkökentässä. En kauaa jaksanut niiden kanssa olla kun rupesin painostamaan vanhempiani piilolinsseistä. Pitkän taistelemisen jälkeen ja lähinnä tanssiharrastukseni vuoksi sain ne. Ne olivat niin ihanan helpot ja huomaamattomat verrattuna laseihin, ja olenkin käyttänyt niitä lähes poikkeuksetta päivittäin siitä asti.

Monet sanovat etteivät voisi käyttää piilolinssejä koska niiden laittaminen/pois ottaminen on ällöttävää kun pitää koskea silmään ja pelkäävät etteivät saa niitä pois ja ne menevät silmien taakse. Kieltämättä ensimmäisen kerran kun käytin niitä ja yritin ottaa pois, eikä se onnistunut yli tuntiin, ajattelin että ne ovat nyt siinä loppu elämän. Pian kuitenkin piilolinssien käsittelystä tuli rutiinia enkä varmaan ensimmäisen parin viikon jälkeen ole edes ajatellut asiaa ihmeemmin. Aluksi piilarini olivat päivälinssejä, eli otin ne aina yöksi pois. Samat linssit kestivät noin kahdesta kolmeen viikkoon. Myöhemmin vaihdoin ympärivuorokauden käytettäviin kuukausilinsseihin ja niillä mennään edelleen. Tämä on mielestäni paljon parempi, kun ei tarvitse sörkkiä silmää päivittäin vaan kerran kuussa otan vanhat pois ja laitan uudet tilalle. Tietenkin jos ne jotenkin likaantuvat otan ne pois ja puhdistan.

Eilen illalla oikea silmäluomeni rupesi turpoamaan ja silmään kuumottamaan, ajattelin että nyt on varmaan silmätulehdus tulossa. Silmätulehduksen aikana ei tietenkään voi käyttää piilareita, joten päätin ennaltaehkäistä tilannetta ottamalla ne valmiiksi pois silmistä ja pesemällä silmät kunnolla ennen nukkumaanmenoa. Onneksi tein niin sillä oireet helpottivat yön aikana. Aamulla oli tarkoitus laittaa uudet piilarit silmiin, mutta päätinkin että annan silmien välillä levätä ja olen päivän ilman. Tämä on minulle aina haaste, sillä se vaikuttaa suoraan toimimiseeni ihmisten kanssa. Näköni on sen verran huono etten erota ihmisten kasvojenpiirteitä selkeästi vähänkin kauempaa, eli en tunnista aina tuttujakaan ihmisiä. Enkä myöskään pysty näkemään mihin joku katsoo, tämä taas tarkoittaa sitä etten tiedä kohdistaako joku katseensa/puheensa minulle, vieressä olevalle vai jollekin aivan muulle. Se aiheuttaa melkoista epävarmuutta ollessani muualla kuin kotona. Yritän kuitenkin tehdä tänään kaikkea mitä normaalistikkin teen, käyn ainakin kaupassa (edit: tätä varten kaivoin vanhat silmälasini mukaan koska ahdisti olla näkemättä, mutta loppujen lopuksi olinkin ahdistunut lasit päässä olemisesta) ja salilla, ja yritän olla välittämättä tästä näkemästäni sumeudesta. Tiedän että olisi hyvä olla useamminkin ilman piilareita, ja harkitsenkin laserleikkaukseen menoa jotta ei tarvitse enää miettiä koko asiaa… ehkä joskus.

Jos sinulla on heikentynyt näkö ja piilolinssit kiinnostaisi, tässä muutama tärppi! Ennen piilareiden käytön aloittamista tulisi käydä optikolla tarkistuttamassa silmien kunto ja onko turvallista ottaa ne käyttöön. Siellä myös selvitetään oikea vahvuus ja linssin kaarevuus silmillesi (moni ei tiedä että lasit ja piilolinssit voivat samalla henkilöllä vaatia eri vahvuudet). Käytössä tärkeää on hygienia, ja linssien käyttöajan noudattaminen. Väärin käytettynä piilarit voivat vahingoittaa silmiä! Piilolinssien käytöstä ja huomioitavista asioista löytyy paljon tietoa muun muassa täältä.