Remontin tuloksia

Yleinen

Nyt uskallan jopa sanoa että meidän remontti on valmis! Tietenkin (niin kuin kaikki remonttia tehneet tietävät) pientä tekemistä vielä on, saunasta puuttuu valaistuksen kytkennät, ja keittiössäkin odotetaan paria korjausta. Yksi lista taitaa olla vielä maalaamatta ja mitä näitä nyt on. Mutta siihen nähden minkälainen to do-lista alussa oli, nuo tuntuvat hyvin pieniltä asioilta. Olemme siis asuneet täällä uudessa kodissa jo joulukuun lopusta asti, eli kohta kahden kuukauden ajan. Suurin osa kalusteista tuli vanhalta asunnolta joten sisältöä täällä on ollut muutosta asti, mutta vasta tammikuun lopulla alkoi paikat näyttämään siltä että tämä oikeasti on meidän koti nyt. Olen ripotellen laittanut kuvia instagramin puolelle joistain kotimme yksityiskohdista mutta nyt oon saanut kuvattua kunnolla isompaa kokonaisuutta.

Olohuone ennen

Lupasin silloin kertoa tarkemmin miedän asunnon ostamisesta/remontista, kun hieman asiaa availin aiemmissa postauksissani. Nyt voisinkin ihan alkuun kertoa mikä oli tilanne kun ostimme tämän ensimmäisen ihka oman kotimme. Myynti-ilmoitus tuli marraskuun puolenvälin jälkeen ja kuvien perusteella en olisi halunnut tulla edes katsomaan tätä, olimme käyneet katsomassa paljon uudempaa ja muuttovalmista asuntoa ennen tätä, mikä nosti rimaa selvästi ylemmäs. Sanottakoon tähän väliin että tuo meidän edellinen koti oli myös juuri remontoitu ennen kuin muutimme sinne, ja uuden tuntu on koukuttava. Omaan silmääni siis iski ensimmäisenä ilmoitukset uudiskohteista ja parin vuoden sisään valmistuneista asunnoista/taloista. Tämä ei ollut sitä.

Olohuone jälkeen!

Mieheni sai kuitenkin taivuteltua minut lähtemään avoimeen näyttöön, saataisiin ainakin taas yksi vertailukohde etsintään. Tulimme sisälle ja niin kuin kuvistakin tiesin, mitkään pinnat eivät silmää miellyttäneet. Katselimme kuitenkin mielenkiinnolla paikkoja ja huomasimme pohjaratkasun olevan todella toimiva ja neliöiden olevan hyvin käytetyt. Samalla mielessä alkoi pyörimään erilaisia ideoita siitä miten tästä saisi tehtyä meille juuri täydellisen paikan asua. Täällä oli melko synkkää (oli myös pimeä talvi-ilta eikä valaistus ollut kummoinen) ja vähäiset huonekalut loivat kolkkoa tunnelmaa. Sitä en sano etteikö täällä olisi ollut siistiä, tän asunnon taustalla on vuosia ”tyhjänä oloa” tai sellaista asumista että ollaan käyty kerran pari viikossa lämmittää sauna mutta arkea täällä ei juurikaan olla asusteltu tällä vuosikymmenellä. Tietenkin sellaisesta asumisesta ei paljon käytön jälkiä jää. Hyväkuntoisen purkamisen poistaminen ei muuten ollut yhtään haikeaa tai mietityttänyt pitäisikö olla tekemättä, ja varsinkin keittiön osalta oltiin vain kiitollisia kun alkuperäinen oli myyntikunnossa. Saatiin siis kodinkoneita myöten myytyä kaikki mitä keittiössä oli!

Keittiö ennen

Mutta tosiaan, tiesimme heti, että jos tämän ostaisimme remontoisimme melko rankalla kädellä, etenkin keittiön ja kaikki pinnat. Tämä oli tietyllä tapaa innostavaa sillä rakastan tällaisia projekteja joissa pääsee toteuttamaan itseään ja mikäs olisikaan kivempaa kuin asua kodissa johon on saanut itse päättää kaiken. Mutta kyllä se myös pelotti… Meillä ei kummallakaan tosiaan ole minkäänlaista taustaa remontoimisesta emmekä nähneet järkeväksi taloudellisesti palkata ulkopuolisia urakoitsijoita. Hintapyyntö asunnossa oli alun alkaenkin kohtuullinen, joten se puoli ei niinkään huolettanut. Huomasimme myös, että ei-niin-uuden ostaminen ja remontointi uuden ostamisen sijaan on edullisempaa, eikä uusi aina vastaa omaa makua muutenkaan.

Keittiö jälkeen

Ja niin siinä sitten kävi että kymmenien pankkien, välittäjäfirman ja keittiöfirman kanssa käytyjen puheluiden jälkeen asunto oli meidän ja oli aika aloittaa remontointi! Kyllä jännitti muuten. Muistan kun oli eka vapaapäiväni kauppojen jälkeen ja mieheni toi minut asunnolle kun itse taisi mennä vielä töihin. Tönötin täällä ja katselin ympärille miettien mistä ihmeestä se remontointi siis aloitetaan loogisesti? No päädyin repimään listoja ja sen jälkeen tapetteja. Muutaman SOS-snäppikonsultaation jälkeen aloin päästä jyvälle hommista. Toiseksi paras asia koko remontissa (ensimmäinen luonnollisesti se kun näki projektin etenemisen) oli juurikin se, että oikeesti huomasi pystyvänsä tekemään vaikka ja mitä! Haluaisin uskoa etten ole muutenkaan mikään täysin avuton, mutta kyllä ylitin itseni monessa asiassa ja siksi olenkin tosi ylpeä tästä remontin tuloksesta. Tietenkin meille tuli apuja perheenjäseniltä ja ystäviltä eikä voitais olla kiitollisempia! Love you guys.

Kirjottelen seuraavan kerran enemmän ja tarkemmin remontin tapahtumista ja laitan ennen/jälkeen kuvia makuuhuoneista, vessasta, kylppäristä ja saunasta! Voisin muun muassa kertoa mikä oli joidenkin valintojen takana ja mitkä asiat tuntui vaikeimmilta.

Omat sivut

Yleinen

Tervetuloa blogini uusille sivuille! Taas tuli muutto, olen kirjoittanut tätä blogia alle vuoden ja tämä on kolmas kerta kun virittelen uutta blogipohjaa. Aluksihan kirjoittelin bloggerille, sitten sain sopparin Starboxille ja nyt kun se portaali joudutaan sulkemaan oli taas aika metsästää uutta paikkaa. Niin paljon kuin pidinkin blogiyhteisöön kuulumisesta, kaipasin myös omaa sivua ja etenkin itse suunniteltua ulkoasua. Minulle puolet bloggaamisesta on juurikin visuaalisesti miellyttävän sisällön luominen, eli ig sivun ylläpito, valokuvaaminen ja blogin ulkoasun muokkaaminen. Näillä asioilla voin tuoda esille tyyliäni, vaikka se ei olekaan pääosassa blogissani.

Noniin, eli siis uusi projekti alkaa täällä xaikaajaljella.com ssa! Valitsin wordpress alustan sillä usein ihailen muiden tälle alustalle luomia nettisivuja. Toki olen myös kuullut että tämän alustan kanssa voi olla haastavaakin joten olkaa armollisia, tässä ulkoasun työstämisessä saattaa mennä aikaa! Onneksi hankin itselleni vihdoin uuden koneen joten tämä työskentely on huomattavasti mukavampaa. Olen jo puolen vuoden ajan tehnyt suurimman osan blogipostauksista kännykällä… No more of that thank you.

Saan jostain syystä superisti boostia tähän touhuun kun tulee muutoksia ja uusia tuulia. Nytkin olen ollut sunnuntaista asti kone auki lähes koko vapaa-ajan ja muita asioita tehdessäni pääni pursuaa ideoita postauksista ja ulkoasusta! Odotan myös innolla että päivät pitenee enemmän niin pystyy iltapäivisin ja iltaisin kuvaamaan luonnonvalossa asioita. Haluan muun muassa hyvät kuvat tästä meidän uudesta kodista, joka on muuten lähes valmis, jeii!

Nyt ajattelin siirtää tähän väliin muutaman vanhan postauksen toiselta alustalta tänne, pystyt lukemaan juttujani sekaisin etusivulta tai valitsemaan kategorioittain postauksia yläpalkista. Teemat pysyvät edelleen samoina, kirjoittelen siis pääosin hyvinvointiin ja terveyteen liittyviä asioita, mutta viime päivinä olen myös innostunut kirjoittamaan ihan vaan arjestani ja ajatuksen virrastani (onko tuo edes oikein sanottu? Ei tule fiksumpaakaan nyt mieleen joten menköön). Nyt alkaa ensikesän hääsuunnitelmanki pauhaamaa vähän kovemmalla tahilla kun aikasemmin niin ehkä tulee niistäkin kirjoiteltua enemmän. Mutta joo, nyt eletään torstai-iltaa ja huomenna olis vielä yksi aikainen aamu tälle viikolle. Eli tää tyttö lähtee suihkun kautta petiin, vähän aikaa antaa pakkorakkautta meidän ihanille kissoille ja sitten toivottavasti nukahdan… Palaillaan pian!

Kuukausi omistettu läheisille

Yleinen

Lokakuu oli ja meni, päätähtenä oli työt ja treenaaminen. Tuntuuko muista siltä että oman elämän stressit ja kiireet ottavat niin kovin vallan että unohtaa pitää yhteyttä tärkeisiin ihmisiin? En voi olla ainut, enhän… Se on vaan niin tyhmää, sillä juuri niiden ihmisten tuella jaksaa paremmin ja näkeminen piristää. Marraskuussa haluan antaa aikaa enemmän läheisille, aion vierailla ystävien luona ja kutsua vanhemmat kylään! Itselle usein syy siihen miksen vieraile ihmisten luona (varsinkin jotka asuvat muissa kaupungeissa) on se, että ajattelen sen vaativan vähintään kaksi vapaata että kerkeää. Ei, ei se vaadi. Jos ajomatkaa on vaikka kolme tuntia, kerkeää yhdellä vapaapäivällä viettämään monta tuntia tärkeiden ihmisten kanssa ja silti päästä kotiin illaksi nukkumaan! Eilen toteutin tällaisen päiväreissun ihanan ystäväni luokse Mikkeliin, ja en olisi voinut parempaa päätöstä tehdä. Mikään ei ole niin rentouttavaa kuin nollata arkea ihmisen kanssa kenen seurassa on hyvä olla ja ajatukset osuvat yksiin.

Vietimme päivän tehden ihan normaaleita asioita, bussini saapui puoliltapäivin perille joten mentiin superhyvälle lounaalle vanhaan asemarakennukseen tehtyyn ravintolaan, Vaihaan. En ole ikinä siellä käynytkään, ja maukkaan ruuan lisäksi plussaa oli viihtyisä tunnelma. Vaikka ihmisiä oli jonkin verran, pystyimme kulmapöydässä juttelemaan rauhassa ja vaihtamaan kuulumisia. Kun oltiin saatu vatsat täyteen lähdettiin kiertelemään muutamia vaatekauppoja. Sieltä sitten suunnattiin ystäväni kotiin ruokalevolle (eväiden kanssa) ja paransimme maailmaa kuunnellen samalla uusia suomalaisia biisejä spotifysta! Minä en ikinä kuuntele radiota ellei autossa satu olemaan se auki kun about kerran viikkoon käydään tekemässä ruokaostoksia, joten olen aivan uunona uudesta musiikista. Onneksi on ystäviä ketkä valistaa. Kotiinpäin lähdin seitsemän maissa ja bussissa nuokkuessa mietin kuinka paljon enemmän sain energiaa ja iloa tällaisesta vapaapäivästä verrattuna kotona istumiseen ja gossip girlin katsomiseen!

Nyt pitääkin alkaa touhuamaan kotona, pidetään tanssiryhmäni kanssa illanistujaiset meillä ja olen lievästi sanottuna vaiheessa… Enkä tiedä yhtään mitä laittaisin päälle, joten tästä tulee varmaan taas yksi niistä illoista kun kaiken siivoamisen jälkeen puolet vaatekaapista koristaa makuuhuoneen lattiaa. Hyvää viikonloppua ja pyhäinpäivää kaikille!

Maailman rentouttavin viikonloppu

Yleinen

Nyt vaati melkoista tahdonvoimaa rauhoittua kirjoittamaan tätä postausta, huh! Eikä sen takia etteikö olisi inspistä tai kiinnostusta, vaan koska olen niin älyttömän koukussa yhteen kirjasarjaan etten malta laskea silmiä irti siitä. Luen nykyään melko harvoin kirjoja, mikä on harmi koska tykkään paljon lukea, mut nyt taas aloitin ja into on kova! Jotta en kuitenkaan lukisi ihan koko päivää (ja uskokaa minua sen tekisin) päätin tehdä tämän tähän väliin.

Olimme viikonlopun ystävieni kanssa mökillä nauttimassa viimeisistä kesäfiiliksistä ja muutenkin pitkästä aikaa parantamassa maailmaa kyseisellä porukalla. Olemme olleet läheisiä siitä asti kun yläasteella toisiimme tutustuimme, mutta nykyään asumme eri puolilla Suomea, ja itseasiassa maailmaa, mikä tekee näistä yhteisistä hetkistä harvinaista herkkua. Olimme varautuneet vähän syksyisempään meininkiin, mutta onneksemme sää tosiaan oli kuin milloin tahansa kesällä. Aurinko paistoi joka päivä ja lämmintä riitti, mikä mahdollisti piknikit ja korttipelit laiturilla, sekä kokkailut ulkokeittiössä ilman pelkoa vilustumisesta.

Viikonloppu oli täynnä rentoa meininkiä, muistelua, naurua… kaikkea mikä tällä porukalla on aina taattu! Seuran ja sään kanssa pääsi kyllä tasoihin uskomattoman hyvä ruoka mitä yhdessä kokkailtiin. Ei mentykään ihan perinteisellä grilliruualla vaan ystäväni mestari-idea oli valmistaa tuollainen kasvispata perinteisten pihvien ja salaatin lisäksi. Voikun voisin lisätä kuvan lisäksi tähän maun ja tuoksun, ah… Heittämällä parhaimpia ruokia mitä olen syönyt mökillä, tai melkeenpä missään!

Hetkiä mitkä jäi erityisesti mieleen viikonlopusta oli yön pimeydessä laiturilla tähtien katseleminen. Keskustassa asuessa tähtiä ei niin selvästi näe ja aina yllätyn uudestaan kuinka kaunis yötaivas voi olla. Nähtiin tähdenlentokin! Soitimme myös videopuhelun Australiaan ystäväporukan ulkomaanvahvistukselle, ketä ei olla nähty yli puoleen vuoteen. Oli mahtavaa saada hänetkin mukaan meidän viikonloppuun ja kuulla miltä elämä toisella puolella maailmaa näyttää. Parhaimmista parhain asia oli kuitenkin se, kuinka voi ihmiset ymmärtää toisiaan niin hyvin ja olla elämässä samanlaisissa tilanteissa niin, että keskustelu tuntuu etenevän kuin yhden saman ihmisen ajatukset. Mieltä painaneet asiat, mitkä normaalisti tuntuu siltä ettei kukaan voi ymmärtää, onkin yhtäkkiä täysin normaaleita ja osana muidenkin elämään. Se huojennus kun huomaat ettet olekaan yksin, vaan vierellä on sielunsiskoja!

Motivaatio

Yleinen

Olemme ystäväni kanssa keskustelleet viime päivinä omista tavoitteistamme elämässä, ja etenkin siitä, miksi motivaatio niitä kohtaan joskus häviää. Vaikka ne asiat ovat edelleen tärkeitä ja sellaisia mitä oikeasti haluaa, ei sen tiedostaminenkaan jostain syystä riitä aina toimintaan asti.

Itselläni tällainen motivaatiopula ilmeni viimeeksi vuodenvaihteessa, kun valmistuminen häämötti mutta oli vielä niin paljon tehtävää enkä vaan millään saanut viimeistä vaihdetta silmään loppurutistusta varten. Tuntui niin tyhmältä siinä tilanteessa kun on tehnyt niin paljon jonkin asian eteen töitä ja ei malttaisi odottaa että työ palkitaan, ja samaan aikaan yksikään solu kropassa ei jaksa tehdä asian eteen mitään.

Toisaalta näitä tilanteita tarvitsee, koska silloin käy läpi ne syyt miksi ylipäätänsä tavoittelee kyseisiä asioita. Itse ainakin olen vähän sen tyylinen ihminen, että eksyn omaan arkeeni. Teen tietyt asiat aina miettimättä ja pidän itsestäänselvyytenä sitä että ne pitää tehdä. Miksi? Kuka sanoo että minun täytyy tehdä nämä asiat? Juuri tämän vuoksi on välillä hyvä selvittää mikä omien toimintojen taustalla on, omat tavoitteet, merkityksettömäksi jossain vaiheessa jääneet tavat vai kenties jonkun toisen ihmisen tavoitteet.

Onko motivaatiopula merkki siitä, että pitää tehdä päivitys omiin tavoitteisiin? Poistaa turhat ja jättää ne tärkeimmät, kenties lisätä uusia. Vai palaako kynttilä välillä vain loppuun jotta hetken laiskottelun jälkeen voi sytyttää uuden?