Tanssin päivä

Urheilu, Yleinen

Ihanaa että miun rakkaalla harrastuksella, intohimon kohteella ja elämää isosti määrittävällä asialla on oma päivä! En varmaan koskaan kykene kertomaan kuinka paljon tanssi on miulle antanut siitä asti kun paikkaansa etsivä alakoululainen lähti käymään katsomassa kavereiden harkkoja silloisen koulumme salissa joku arki-ilta. Siitä se lähti, täysin omasta halusta ja innosta, en siis ollut vanhempieni pakottamana kokeilemassa uusia harrastuksia (tästä tuli kyssä ig:ssä :D). Tanssissa viehätti jo silloin sen monipuolisuus, rytmisyys, musiikin tulkinta ja kuinka upeelta se näyttää! Tanssahtelin lopun alakoulun ja yläkoulun läpi muiden valmennettavana välillä ryhmää vaihdellen ja aloitin itse valmentamaan tanssin ohella kun siirryin toisen asteen opintoihin eli 15-vuotiaana. Edelleen 25-vuotiaana samalla tiellä ollaan ja kaipaan nyt poikkeusolojen aikana hirmusesti tanssisaleihin! Showtanssi on ollut vähän katkonaisemmin lajina sen jälkeen kun löysin discotanssin, ja välillä on tullut kokeiltua muita lajeja yksittäisten tuntien muodossa. Hiphop, jazz ja commercial ois sellasia mitä haluisin päässä treenailemaan kunnolla muutenkin kun kotona kokeillen. Toivottavasti tää on mahdollista tulevaisuudessa!

Kaikista parasta tanssi on miusta kuitenkin silloin kun ei tarvitse kategorisoida lajeja niin tarkkaan, vaan poimitaan liikkeitä ja vaikutteita eri tyyleistä, mikä ikinä tuntuukaan itsestä hyvältä. Se onkin sellainen asia mistä ammennan kun teen koreografioita, saatan katsoa jotain street battleja tai cheer esityksiä ja haen niistä sitä fiilistä! Omaperäsyys ja liikevaraston laajentaminen on ehkä tärkeimpiä asioita miulle tanssijana ja koreografina, mennään eteenpäin, opitaan uutta, löydetään se oma juttu mitä kannetaan läpi koreon. Näin homma pysyy mielenkiintosena, hauskana ja helpommin eläydyttävänä! Välillä se tietysti voi tuottaa haastetta kun se miun liikekieli ja miulle sopiva tyyli ei ole välttämättä niin helppo n. 20 erilaiselle tanssijalle… Mutta aina ollaan saatu hienoja esityksiä aikaseks ja mikäs sen parempaa kun antaa haasteita ja mahdollisuuksia kehittyä, heh. Miulta kysyttiin ig:ssä kuka tai ketkä ois sellasia inspiroivia henkilöitä, esikuvia tanssissa. Tää oli siis yllättävän vaikee kysymys ja ehkä jopa outoa että näin pitkään kun on tanssin parissa ollutkin niin ei oo löytynyt yhtä tai edes muutamaa henkilöä ketkä erityisesti ois esikuvia. Tää varmaan johtuu siitä etten ole koskaan mitään muutakaan asiaa tai ihmistä osannut fanittaa (jos ei lasketa Britney Spearsia v. 2004)… Sanotaan näin että upeat, omaperäiset kokonaisuudet mukaansa tempaavaan musiikkeihin lajista, tekijästä tai tanssijoista riippumatta tuo suurinta inspistä!

Valmentaminen on tosiaan vähintäänkin yhtä ihanaa kun tanssiminen itse ja se lisäsi tunteiden skaalaa koko asian parissa. Nimittäin vastuu, huoli, pelko, stressi, suru, ilo, onnistumisen tunne, onnellisuus ja hauskuus kaikki tuplaantui kun sai tuntea niitä omasta sekä tanssijoiden itsenäisistä ja yhteisistä suorituksista niin reeneissä kuin näytöksissä ja kisoissakin. Valmentajana parhaimpia hetkiä on ehottomasti ne kun reeneissä tanssijoille tulee onnistumisen kokemuksia ja näkee että he nauttivat, sekä kun näkee koreot valmiina kokonaisuuksina ja ne toimii. Mutta siis näiden lisäksi ihan yksittäisiä parhaita hetkiä mitkä muistan super hyvin on esim. se kun kenraalireeneissä ennen näytöstä yksi miun tanssijoista kellä oli pitkään nivusen vamma haittaamassa tanssimista etenkin hypyissä ja jalanheitoissa, hyppäsi pitkästä aikaa haarataiton eikä tuntenut kipua. Hän juoksi miun luo, pomppi ilosta ja alkoi itkemään onnesta, ja pääs kyllä miultakin kyyneleet siinä. Sitten tietenkin kaikki hassuttelu reeneissä ja yhdessä vietetty aika on sellasia mitä muistan aina, vaikka valmentajana ei kaikkiin juttuihin aina pääse samalla tavalla kun yhtenä tanssijoista niin ihan vaan se kun näki kuinka yhteen hitsautunut porukka super hyviä tyyppejä ympärillä oli lämmittää sydäntä! Tästä voisin pompata taas yhteen kysymykseen eli minkälainen ryhmädynamiikka meillä oli pitkäaikaisen tanssiryhmäni kanssa (tdf❤️) valmentajan näkökulmasta. Meillä oli siis super tiivis porukka pienellä ikähaarukalla ja pitkään yhdessä tanssineita tytyjä, ja vaikka koen et oltiin tosi erilaisia ja joskus tosi erilaisissa elämäntilanteissa, se ei haitannut yhtään vaan pikemminkin lähensi meitä. Toki välillä se loi haastetta kun kaikilla oli niin paljon asioita kerrottavana reeneissä (kaikissa mitä viikon aikana oli vaikka oltas nähty edellisenä päivänä) ja ois pitänyt keskittyä tanssimiseen, saatoin siitä ärähtääkin pari kertaa, haha. Ite koen että oltiin kuin siskoja, riideltiin, naurettiin, itkettiin, rakastettiin, kannustettiin, kyseenalaistettiin, autettiin ja puolustettiin. Ennen kaikkea luottamus meidän välillä oli kaikista arvokkainta, aina oli hyvä olla oma ittensä tilanteessa ku tilanteessa. Vaikka nähdään harvoin haluun silti ylläpitää toivottavasti koko elämän ajan meiän ystävyyttä!

Niin kuin kaikki asiat, on myös tanssi antamisen lisäksi ottanut vuosien aikana, ajan lisäksi jaksamista, yöunia, joskus se on kuormittanut ihmissuhteita ja horjuttanut itseluottamustakin. Valmentajana raskaimpia juttuja on myötäeläminen tanssijoiden vaikeissa hetkissä, niin tanssin parissa kuin muussakin elämässä. Kaikki tapaturmat, epäonnistumiset, sydänsurut, perhetilanteet, terveydelliset asiat… Tottakai ne painaa aina omaakin mieltä, huolestuttaa ja joskus on riittämättömyyden tunne kun ei pysty auttamaan vaikka haluisi. Siitä huolimatta oon onnellinen ja ylpeä siitä et tanssijat kokee että miulle voi uskoutua asiasta kun asiasta, näin sen haluanki olevan! Oon kuitenkin aina sanonut että niin pitkään kun tanssi antaa enemmän kun ottaa en osaa kuvitella elämää täysin ilman sitä. Pääsispä reeneihin!!!!

25 random asiaa

Yleinen

Oikein mukavaa sunnuntaita, toivottavasti siulla on ollut mukava viikko! Mie oon viettänyt ”viikonlopun” ennakkoon joten eilen ja tänään oon ollut töissä, mikä on oikeastaan tosi jees. Muuta en juurikaan oo tehnyt, kattonut pari leffaa ja härvänny tän blogin parissa. Tekis hirveesti miel uudistaa tätä jollain tapaa mut en vielä oo päättäny miten… Anyways, päätin kirjoittaa sunnuntain ratoks 25 random asiaa itestäni, joten tästä se lähtee:

1  Oon just nyt hurahtanut kaikkiin kesäväreihin, kuten keltaseen, metsänvihreeseen ja sinisen eri sävyihin.
2 Hamstrasin yläkouluikäsenä järkyttäviä määriä bilemekkoja ja bikineitä, sekä korkkareita! Tuntuu absurdilta nyt kun en käytä tai omista yhtiäkää korkkareita.
3 En juo kahvia ollenkaan enkä suoraan sanottuna osaa sitä keittääkään!
4 Tykkään hiljaisuudesta ja viihdyn pitkiäki aikoja ilman musiikkia/tv:n ääniä/muuta melskettä.
5 En ole koskaan tehnyt mitään extreme juttua kuten hypännyt benji-hyppyä tms.

6 Tilaan kotipizzasta aina new york monsterin ilman punasipulia ja pepperonia + ranch-dipillä, parasta.
Vaikka en oo mitenkään super siisti ihminen haluan että asiat on järjestyksessä ja rakastan puhdasta kotia. Etenkin sellanen tavaranpaljous ja sekavuus ahistaa!
8 Oon monesti miettinyt että ois tosi kiva olla ruotsalainen, ilman mitään hyvää syytä. En ees osaa ruotsia.
9 En vois ikinä kuvitella ottavani mitään matelijaa tai hyönteistä (tai oikeastaan mitään muuta kuin koiraa tai kissaa) lemmikiksi.
10 Havahdun välillä siihen että teen jotain tanssisarjoja nytkähdellen ”tiedostamattani” joistain ikivanhoista tansseista enkä välttämättä osaa niitä ku rupeen sit ihan miettimään miten ne meni. Yks sarja on ollu yläasteelta asti tällane enkä muista vieläkään mistä tanssista se on vaikka selvästi se on pinttynyt päähän aika hyvin!

11 Tykkään hirveesti matikasta ja oon aika hyväki siinä, joskus ois hauska päässä tekee tenttejä peruskoulun ja lukion matikasta.
12 Rakastan ottaa aurinkoa, se ”tuska” siinä hikoillessa ja kuumuus on jotenki nautinnollista (kuulostaapa tyhmältä…)! Mut mitä vanhemmaks oon tullu sitä ristiriitasempi tunne siitä et kärvennän itteeni tarkoituksella.
13 Oon aina pelänny kauhuleffoja ja jotku trilleritki iha hurjia mut silti välil tulee hirvee houkutus kattoo niitä! Sit selaan netflixin kauhutrailereita ja se riittää, haha.
14 Muistan jostain syystä tosi hyvin miltä maistu päiväkodissa ruokana ollut perunavelli ja haluisin maistaa sitä uudelleen ihan vaa koska haluun tietää oliks se sellast mitä muistan.
15 En osaa yhtään samaistua semmoseen tosi intensiiviseen ”haastetaan riitaa snägärijonos koska toinen kannattaa väärää joukkuetta” tyyppiseen fanikulttuuriin.

16 Vuoden 2010 ympärillä tullu bilemusa on edellee kovassa kuuntelussa, mikää ei nosta fiilistä niiku Flo Ridan right round tai Pinkin raise your glass!
17
Jännitin esiintymistä nuorempana tosi paljon vaikka sellasiin tilanteisiin hakeuduinki.
18
Taikina on miusta lähes poikkeuksetta parempaa ku valmis leivonnainen (miettikää nyt vaikka muffinsitaikina tai piparkakkutaikina, nami).
19
Välillä pysähdyn miettimään kuinka ylpee voin olla itestäni että vaikka saan itse päättää ja omilla rahoilla ostaa kaikki ruuat, en silti syö pelkästään karkkia ja mäkkiruokaa.
20
Miusta tuntuu jotenkin mielekkäältä tehdä asioita eri rytmissä kun normaalisti, esim. arkivapaat on parhaita just siks et sillon ”kuulus” olla töissä.

21 Jos saisin valita osaisinko lentää, hengittää vedenalla, syökseä tulta vai liikuttaa maata tahdonvoimalla, niin valitsisin vedenalla hengittämisen!
22
Osasin alakoulussa soittaa rumpuja tosi hyvi, oisin halunnu kotii sillon omat mitä soittaa mut jostai syystä äiti ei hankkinu…
23
En oo koskaan käynyt Lapissa.
24
Oon tosi voimakastahtonen ”kaikki heti tähän nyt” sillon kun oon päättänyt mitä haluun, välillä se päätöksen tekeminen vaan on vaikeeta.
25
Alotin perjantaina vaalentamaa hiuksia takasin blondiks!

Noni, siinä ne oli! Kaikki 25. Olipa vaikee keksiä noin monta… Nyt myö lähetään autotallijumpalle, saa nähä miten iltateeenit kulkee ku mielummin käyn aamusin tai päivällä. Huomenna on kuitenki onneks iltavuoro niin ei oo mikään kiire nukkumaan. Hauskaa pääsiäisviikkoa ja palaillaan!

Ajan hukkaamista hyvällä omatunnolla

Yleinen

Aurinkoista lauantaita kaikille! Oon nyt pitänyt vähän hiljaiseloa somen puolella, tuntuu että on ollut turhan kuormittavaa seurata kaikkien sopeutumista ja selviytymistä kun itselläkin riittää tässä tekemistä (tai siis tekemistä ei riitä ja nimenomaan siihen sopeutumista sitäkin enemmän). Tää erikoinen tilanne on muuttanut monta asiaa omassa arjessa, oonkin tässä viimepäivät etsinyt siitä parhaita puolia. Sain maanantaina siirron uuteen työpaikkaan, tai oikeastaan palasin aiempaan mihin on nyt tilanteen vuoksi luotu uusi infektioyksikkö. Eli vietän nykyään paljon aikaa pukeutuneena vimosen päälle avaruusasuun! Töiden lisäksi aikaa tulee vietettyä kotona telkkaria tuijotellen (greyn anatomia, tempparit ja voice best), vanhempien autotallissa reenaillen ja pitkillä kävelylenkeillä. Ihanaa kun sää on suosinu ja vaikkei vielä ole kovin lämmin niin tuo valoisuus tuo ihan älyttömästi lisää energiaa.

On todella hassua kuinka pysähtyneeltä kaikki tuntuu! Nyt kun ei ole mitään muuta aikataulutettua tai ennalta sovittua juttua kuin työvuorot, päivien rakenne on jotenkin sekava. Ihan sama milloin on hereillä, millon käy reenailemassa ja vaikka menis koko päivä telkkarin ääressä sekään ei haittaa kun ei tässä oo muuta kun aikaa. Se onkin oikeastaa se ”paras puoli” mitä nyt koitan vaalia, kaikki paine sellasesta rakentavasta vapaa-ajan tekemisestä on murtunut. Nyt kun tätä tekstiä kirjoitan ja käyn läpi omia tuntemuksia tajusin just paremmin miksi somettaminen on tuntunut jopa ärsyttävältä: en jaksa edes esittää että käyttäisin kaiken tilanteen tuoman vapaa-ajan jotenkin fiksusti. Teen ihan riittävästi kaikkea sillon kun maailma pyörii normaalisti, ja jos jotain voin tästä oppia on se kuinka pysähtyä ja hyväksyä oma toimettomuus. On niin paljon asioita mihin en voi vaikuttaa mutta se ei myöskään tarkoita että miun tarvitsee ottaa kaikki ulottuvilla olevat langat käsiini. Joskus on ok olla toimeton.

Asioita mitä ajattelinkin tehdä enemmän on niitä mihin ei loppujen lopuksi ole mitään järkevää syytä tai johda mihinkään, kuten rakennella legoilla, fiilistellä musiikkia ja improilla sen tahtiin, katsoa jo nähtyjä leffoja uudestaan, röhnöttää sohvalla tuijottaen seiniä ja antaa ajatusten harhailla, voisin vaikka pitkästä aikaa päästää artesaani-minäni vauhtiin ja suunnitella vaatteita mitä en koskaan tuu tekemään. Nyt laitankin koneen kiinni ja lähen tekemään jotain edellämainituista!

Pysykää kotona ja terveinä, pus.

Voihan koronavirus

Hyvinvointi, Yleinen

Tänään on kyllä näytetty kuinka nopeasti asiat voi muuttua itsestä riippumattomista syistä ja kuinka pieni osa on tätä kaikkea. Aamulla kun lähdin töihin mietin, että hommat jatkuu aiemmalla tavalla, illalla meen reenaamaan vielä viimeisiä kertoja ennen sunnuntain kisoja ja mitä kaikkea pitää vielä tehdä ennen huhtikuun sm-kisoja. Toivoin että pysyn terveenä jotta jaksan reenailla ja jo kutkutti ajatus päästä taas kisalavalle tanssimaan! Vaikka pientä migreeninpoikasta yritti tulla päälle liittyen varmasti yöllä alkaneisiin kuukautisiin, uskoin että tää päivä kääntyy vielä hyväksi.

Noh, ei se ihan niin mennyt. Iltapäivään mennessä tilanne oli se että isot tapahtumat peruttiin mikä tarkoitti viikonlopun kisojen perumista, sekä isoja kysymyksiä huhtikuun sm-kisojen ja seuramme kevätnäytöksen perumisesta. Päätimme joukkueeni kanssa perua tän viikon harjoituksetkin THL:n ohjeistuksen nojalla ja ihan myös siksi että tulihan tässä aika iso kolhu motivaatioon ja itsellä ainakin harmitus on suuri. Ollaan nähty hirveästi vaivaa ja nyt sen syy vaan hävisi. Nyt kun mietin koko tanssia en saa otetta siitä miltä tuntuu ja mihin pitäs oikeen jatkaa. Viikonlopun jälkeen selviää asioita enemmän, muun muassa se jatketaanko reenaamista ollenkaan ennen kuin tilanne koronan kanssa rauhoittuu. Inhottaa.

Vaikka nämä meneillään olevat päätökset, linjaukset ja rajoitukset aiheuttavat itsellenikin harmitusta ja tietyllä tapaa vaikeuttavat omaa normaalia elämää, niin en voisi olla tyytyväisempi siihen että näitä tehdään. Miusta mikään ei ole tällä hetkellä tärkeämpää kuin suojella väestöä, etenkin riskiryhmäläisiä, sairastumiselta ja hidastaa jo pandemiaksi luokitellun viruksen leviämistä. On täysin aiheellista rajoittaa ihmisjoukkojen kokoontumisia, matkustelua ja miettiä tarpeellisuutta käydä paikoissa missä voi saada tai tartuttaa virusta edes välillisesti. En ole paniikissa tai halua huudella maailmanlopun meiningeistä, vaan yksinkertaisesti tuoda esille sen että näinkin loppujen lopuksi yksinkertaisilla asioilla ja kenellekään suurta vahinkoa aiheuttamatta voidaan vaikuttaa positiivisesti tähän tilanteeseen. Näiden lisäksi kun vielä panostetaan hyvään käsihygieniaan, yskitään hihaan tai nenäliinaan sekä jäädään itseä ja toisia ajatellen kotiin lepäämään mikäli flunssan oireita on niin voidaan ainakin sanoa että asioita sairauden ehkäisyn eteen on tehty!

Noh, en halua enempää paasata tästä, tärkeimmät asiat voi lukea mm. THL:n sivuilta. Mitäs muuta. Päivittelen tässä samalla nettilehtiä ja seurailen eduskunnan päätöksiä ja pohdintoja valmiuslaista, mikä voi vaikuttaa aika oleellisesti tuleviin työpäiviin jos siihen päädytään. Mielenkiinnolla ja hieman huolestuneena jatkan uutisten seurailua ja käsien pesemistä, tulevat viikot varmasti valaisee paljon onko tehdyt toimet riittäviä ja kuinka suuren jälen koronavirus jättää väestöön.

Tsemppiä peeps, pysykää terveinä!

Tammikuun parhaat

Hyvinvointi, Yleinen

Nyt ollaan jo helmikuun alussa, ja mietin vaan että mihin se tammikuu hujahti! Hämmästelin kun avasin somen ja luin useammasta paikasta tuskailua siitä kuinka verkkaseen aika on kulunu ja että tammikuussa tuntu olevan päiviä tuplat muista kuukausista, kun oma kokemus on niin vastakkainen. Toisaalta miulla oli niin selvä tavote ja sen tuoma paine viime kuulle että enemminkin oon toivonut lisäpäiviä, päätin nimittäin että saan meidän kisakoreografian valmiiksi. Sitä onkin tullut väännettyä, aina kun ollut aikaa ja myös niinä hetkinä kun ei oikeen ole ollut aikaa. Muuten tuli käytyä tavallisesti töissä, tanssireenit on ollut kolmesti viikossa ja salille oon kerennyt pari kertaa viikossa. Mitään erityistä ohjelmaa ei olekaan tainnut olla, yhdet syntymäpäiväjuhlat, enkä ole suoraan sanottuna kaivannutkaan mitään enempää. Kaipaan omaa rauhaa arjen keskellä melko paljon, ja esimerkiksi loppuvuoden juhlapyhien ja sukulointien jälkeen tarvitsen aikaa palautua. Joten tuo ”tylsä” tammikuu oli kyllä se mitä kaipasinkin! Noihin 31. päivään mahtu paljon tosi hyviä juttuja, kuten nämä:

Luovuuden kukkiminen
Tosiaan vaikka tanssikoreon tekeminen aikarajalla tuo paineita, niin ai että mie nautin kun oon taas päässyt näkemää ite tehdyt sarjat koko ryhmän tanssimana ja kokonaisuus vaan toimii! Meitä on 18 tanssijaa muodostelmana joten on paljon liikkuvia osia mitkä pitää saada menemään yks yhteen vaikka tanssijat tekevät eri juttuja. Yksin kun olohuoneessa heiluu ja mielessä rakentaa liike ja lasku kerrallaan yhteensä kahden ja puolen minuutin tanssia on joskus tosi vaikea nähdä miltä se sitten oikeasti näyttää käytännössä. Mutta on tosi kiva huomata että vuosienki jälkeen näillä aivoilla saadaan uutta materiaalia ulos, ja mikä osoittautuu melko hyväksi! Oon ylpeä itsestäni, mikä tuntuu aina hyvältä.

Uudet herkkuarkiruuat
Tammikuussa on tullut syötyä hyvin, nimittäin ollaan vähän laajennettu arkiruokien repertuaaria (mikä on ollu enemmän kuin tarpeellista). Lemppariruuiksi on noussut heittämällä uunikasvikset sekä nuudeli-kanapelti, nams! Molemmat yksinkertaisia ruokia, mutta silti niin hyviä. Tuo nuudeli-kanapelti oli miulla ihan uusi tuttavuus, kävin vanhempieni luona ja äiti sano et nyt on Pirkka-lehdestä löytyny hyvä ja helppo resepti. Ja helppohan se tosiaan oli kun ei tarvinnu ees kirjottaa ylös että muisti! Otahan siekin tämä haltuun, ite tykkään tehä ton uunivuokaan ja käyttää täysjyvänuudeleita, enkä kyl oo ohjeesta kattonut kuinka paljon pitää mitäkin laittaa vaan oman maun mukaan ja riippuen siitä miten paljon haluaa valmistaa kerralla. Suosittelen!

Tuumatorstait Elman kanssa
Vitsit että on kivaa kun on joku kenen kanssa häseltää ja suunnitella näitä somejuttuja! Oon saanut paljon lisäboostia omaan tekemiseen ja vahvistusta siihen että oikeesti tykkään tehdä ig:tä ja tätä blogia (vaikka tälle jääkin harmittavan vähän aikaa), eikä tän tarvitse olla niin yksinäistä kuin miltä on joskus tuntunut. Elman kanssa kehittämän tuumatorstai instagram-sarjan myötä oon myös saanut enemmän hyvinvointi aihepiirin pohdintaa tuotettua mikä on itselle lähellä sydäntä ja sellaista mistä keskustelua haluankin syntyvän.

Remppa vai muutto Vancouver
Paras tv ohjelma ikinä, ja nyt tätä voi katsoa jakso tolkulla Ruudusta! Sen jälkeen kun rempattiin oma koti alkoi vielä enemmän kiinnostamaan ohjelmat missä laitetaan paikkoja uusiks sekä näytetään valmiita upeita taloja. Teen aina mielessäni listaa siitä mitkä on omat ”must have” asiat omakotitalossa ja jos pääsen vielä remontoimaan minkälaisia asioita kotiin valitsisin. Meillä on myös tapana katsoa aika paljon alueella myytävänä olevia asuntoja ja taloja vaikka muuttaminen ei olekaan nyt ajankohtaista, katsotaan kuvia ja pohjapiirroksia samalla miettien mitä tekisi sinne jos saisi vaan räjäyttää nykyisen sisällön ja laittaa kaikki uusiks. Välillä tulee kauhea asunto- ja remppakuume päälle, sen sijaan siis että oisin tätä myöten täynnä elämää remontin keskellä aiemmasta kokemuksesta lähtisin mielellään vastaavaan tilanteeseen uudestaan, käykö monille näin?

Kamerajalka
Pienestä sitä voi ihminen olla iloinen mutta niin paljon on helpottunu kuvien napsiminen kun ei tarvii kasata kirjoja ja DVD-koteloita läjään johonkin hyllykölle että saa kameran oikealle korkuudelle. Joskus vuosia sitte miulla oli kaikki mahdolliset kamera ja kuvaushärpäkkeet, sitten kyllästyin enkä halunnut ahtaa niitä pieneen yksiööni missä säilytystila oli muutenkin kortilla ja myin kaiken. Nyt kun into on pikkuhiljaa palannut oon koittanut harkita pitkään mitä tarvitsen ja minkälaisella kalustolla pärjään, eihän tässä kuitenkaan ammattivalokuvaajiksi olla ryhtymässä. Pitkän pohtimisen jälkeen otinkin repun selkään, kävelin giganttiin ja palasin kamerajalan onnellisena omistajana.

Unelmointi
Tammikuussa unelmoin tulevaisuudesta ja vietin paljon aikaa miettien mitä askeleita kannattaa ottaa jotta pääsen lähemmäs niitä. Vaikka asioilla ei ole mikään kiire ja unelmatkin muuttuvat ja muovautuvat jatkuvasti, on ollut jotenkin todella innostunut ja jopa helpottunut olo kun on ajatus siitä mihin suuntaan haluaa edetä.

Oon kaiken kaikkiaan tosi iloinen siitä miten tää vuosi on lähtenyt käyntiin! Joskus arki tuntuu pitkäveteiseltä mut niinä hetkinä koitan muistuttaa itteäni siitä, että omista valinnoista se on rakennettu ja jos haluan asioiden muuttuvan, voin myös niin valita.