9 faktaa minusta

Yleinen

Olen nähnyt paljon näitä postauksia missä kerrotaan itsestään pieniä faktoja, tykkään lukea niitä ja tuntuu että niiden kautta pääsee lähemmäksi kirjoittajan persoonaa. Kun kirjoittelemme omia juttujamme ja etenkin tiettyyn aiheeseen liittyen, tulee sanavalinnoista ja kirjoitustyylistä tietynlainen kuva lukijalle. Niin blogeissa, kuin muuallakin somessa olisi kuitenkin hyvä muistaa, ettei koskaan voi tuntea toista näkemättä, tapaamatta tai keskustelematta ihmisen kanssa. Anyways, koska tykkään näistä ja toivon että tekin, seuraa yhdeksän faktaa minusta joiden avulla pystytte tutustumaan minuun paremmin!

  1. Katson todella paljon leffoja! Olen lapsesta asti tykännyt viettää aikaa elokuvien maailmassa, käydä elokuvissa katsomassa uutuuksia ja katsoa uudestaan ja uudestaan lemppareita kotona. Nuorena myös kolusin läpi kaikki bonus levyt, making off osuudet ja teaser trailerit jatko-osiin. Olen aina pitänyt eniten toiminta ja fiktioelokuvista, mutta katson kyllä fiiliksen mukaan melkeinpä mitä vain. Ainut mistä en vaan yksinkertaisesti pidä on suomalaiset komediat, Uuno Turhapurot, Kummelit yms… Ei. Ikäni, sukupuoleni tai mielenkiinnonkohteideni arvaaminen Netflixini katsotuista elokuvista olisi kyllä tosi vaikeeta. Joku päivä katson lukioikäisten elämään sijoittuvia hömppärakkaus elokuvia, toisena taas katson vain sota/toimintaelokuvia jotka on täynnä ronskia mustaa huumoria ja kolmantena katson vanhoja klassikkoja. Tällä hetkellä katson leffojen ohella Gossip girlia, jonka jätin katsomatta kun se alunperin tuli. Yllättävän hauska ohjelma vaikka en pysty samaistumaan kenenkään niistä hahmoista!

2. Ennenkuin tapasin mieheni, olin valmis jättämään Suomen taakse ja aloittamaan elämän ulkomailla. Minulla oli 1. opiskeluvuosi takana terveydenhoitajaopinnoista ja olin laittanut haut vaihtoon Pohjois-Amerikan lähes kaikkiin eteläisiin valtioihin ja pommittanut yliopistoja sähköpostitse että ottaisivat minut sinne! Varasuunnitelmani oli se, että ottaisin vuoden tauon opinnoista ja muuttaisin Miamiin tekemään töitä ja olemaan, palaisin sitten kun tuntuisi siltä. Paloni päästä ulkomaille oli aivan järjetön, en miettinyt mitään muuta ja kotona ollessani oikeasti ahdisti kun niin paljon mieluummin olisin ollut jo toteuttamassa unelmaani Atlantin toisella puolen. Sitten yllättäen tyyppi joka opiskeli samassa koulussa mutta ketä en koskaan ollut aiemmin tavannut, laittoi viestiä ja päädyimme yhtenä kesäkuun maanantai-iltana yksille. Loppu onkin historiaa. Matkustelu on edelleen minulle tärkeää mutta nykyään paras osa on palata kotiin!

3. Minulle on tehty hyvin rankka ja pitkä hampaiden oikomishoito, mikä kesti noin 9 vuotta. Muistan kun käytiin hammastarkastuksissa ala-asteen alussa eikä ollut mitään puhettakaan siitä, että olisi tarvetta raudoille. Sitten kesällä ennen 3. luokan alkua leikin ystäväni kanssa rakennustelineillä ja hyppäsin sieltä alas, kaikki meni hyvin lukuunottamatta sitä että leukani pamahti polveeni ja etualahammas lensi kuin ohjus suustani juurineen päivineen. Hammas oli vielä kaikenlisäksi rautahammas joten uutta ei ollut tulossa tilalle. Siinä sitten ystäväni pikkuveli etsi hampaan jostain hiekan seasta ja toi sen minulle samalle kun hänen äitinsä soitti vanhemmilleni, jotka veivät minut päivystävään hammaslääkäriin. Hammas päädyttiin istuttamaan takaisin ja sille tehtiin juurihoitoa, minkä yhteydessä aloitettiin myös oikominen kun huomattiin hammaskalustoni muistuttavan enemminkin pienen jyrsijän suuta. Vihasin sitä koko hommaa niin paljon ja ihan värisyttää kun miettii niitä kertoja mitä itkin kivusta, ärsytyksestä ja ahdistuksesta rautojeni kanssa. Sain ne lopullisesti pois vasta ennen 18-vuotis syntymäpäiviäni. Nyt kun katson ihan ensimmäisiä muotteja mitä hampaistani on tehty olen niin kiitollinen että oikominen aloitettiin silloin ja äitini tsemppasi minua jatkamaan sitä vaikka kuinka otti päähän.

4. Minulla on todella vahva tarve saada tehdä asiat omalla tavallani ja toteuttaa itseäni. Enkä nyt siis puhu hetkissä arjessa joissa tulee noudattaa jonkun ohjeita tietyssä tilanteessa, vaan suurempaa kokonaisuutta. Jos huomaan, että joku asia tai ihmissuhde vie minua kauemmas omasta vapauden tunteestani (mikä on minulle tosi iso juttu) tai suuntaan joka ei vastaa haluamaani elämäntapaa menen nopeasti lukkoon ja vetäydyn. Nyt moni varmaan miettii miten voin olla minkään sortin ihmissuhteessa ja enkö jousta ollenkaan, mutta en siis koe esimerkiksi parisuhteen riistävän mitään minulta pois, vaan antavan tähän kaikkeen lisää. Ja tietenkin omat unelmat, ajatukset ja tulevaisuudensuunnitelmat myös muuttuvat jatkuvasti ja mukautuvat ympärillä oleviin ihmisiin, mutta jos huomaa kadottavansa itsensä saadakseen ihmissuhteen toimimaan mennään minusta pahasti pieleen. Ihminen voi olla henkisesti vapaa ja sitoutunut samaan aikaan jos ihmissuhteet ja muut asiat elämässä ovat hyvässä balancessa. Olen vapaa silloin kun olen itse valinnut elämäntilanteeni.

5. Rikossarjat kiehtovat minua todella paljon, olen katsonut kaikki Criminal mindsin jaksot, sekä NCIS ja CSI jaksoja niin paljon ja monta kertaa että harvemmin telkkarissa törmää jaksoon mitä en ole nähnyt. En ymmärrä miten joku voi keksiä niin hyviä juonenkäänteitä jakso, kausi ja vuosi toisensa jälkeen, varsinkin kun noita ohjelmia on ihan älyttömästi! Luulen että olen jo nähnyt kaiken noiden suhteen mutta kerta toisensa jälkeen yllätyn uudestaan. Lemppareita noissa ohjelmissa on ne nörtihtävät, sosiaalisesti kömpelöt mutta aivan älyttömän fiksut hahmot. Heidän juttujaan on niin hauskaa seurata ja toivon että omatkin aivot raksuttaisivat samalla tavalla. Joskus haaveilin opiskelevani kriminologiaa mutta pidempää asiaa mietittyäni en usko että pystyisin siihen kuitenkaan. Ahdistun liian helposti ihmismielen toiminnasta, etenkin siitä miten voi suunnitellusti tehdä pahaa toiselle. Parempi siis seurata jännityksellä omalta kotisohvalta ja spekuloida lopputulemaa!

6. Aivoni ovat kuin jukeboxi! Kun herään aamulla, voi mielessäni pyöriä joku laulu jo ennen kuin saan pään tyynystä ylös. Yleensä se laulu on jostain hyvin kaukaa alitajunnasta mieleen pöllähtänyt, kuten Spice up your life, Kun katsoit minuun tai Las ketchupin Asereje… Seuraava laulu voi tulla jo ennen aamuteen keittoa tai viimeistään kun pikaisten aamusometusten yhteydessä sohvalla ennen ryhdistäytymistä. Tuolloinkin, laulut eivät yleensä ole tämän hetken hittejä. Tätä samaa jatkuu lähes koko päivän, ainut aika jolloin aivoni yleensä hiljenevät on töitä tehdessä silloin kun olen joko asiakkaan tai työkaverin seurassa ja vapaa-ajalla ystävien kanssa. Oudointa tässä on se, että kuuntelen musiikkia nykyään todella harvoin ja silloinkin enimmäkseen yhtä biisiä (sitä mihin olen tekemässä koreografiaa). Autossa kuuntelen radiota silloin harvoin kun sillä matkaa taitan about 10 min kerrallaan ja joskus telkkarista tulee ohjelmia missä soi enemmän musiikkia, ja okei salilla saatan laittaa musiikkia puhelimesta jos olen yksin ryhmissalissa enkä tarvitse kuulokkeita (en koskaan muista kantaa kuulokkeita mukana ja jos ne on mukana akku on loppu). Nykyään huomaan enemmän ajattelevani jatkuvan musiikin olevan ärsyttävä häiriötekijä kuin rentouttava/piristävä lisä. En tiedä miksi, varsinkaan kun ennen tykkäsin paljon kuunnella ja etsiä uutta musiikkia. Olen kokoajan vain enemmän hiljaisuutta rakastava tyyppi!

7. Saan stressistä aivan jäätävän voiman tehdä asioita tehokkaasti, sellaisen kunnon boostin. Olen turvautunut tähän elämäni aikana Paljon ihan ala-asteelta asti. Kun tajusin etten ole lukenut seuraavan päivän kokeeseen ja aloin pänttäämään iltamyöhään asti tai kirjoittamaan ihan jäätävän mittaisen esseen lyhyessäkin ajassa. Monia parhaimpia koulusuorituksiani on varmaan syntynyt tällaisesta viime tingassa alkaneesta valmistautumisesta (enkä todellakaan suosittele kenellekään). Joskus lukioikäisenä muistan ”hyödyntäneeni” tätä siten, että olen tahallaan hetken miettinyt kaikkia asioita mitä pitää tehdä ja kun sain sopivan stressin päälle valvoin aamuyön tunneille ommellen esiintymisasuja, tehden matikan tehtäviä, suunnitellen portfoliota ja tehden koreografioita. Sitten kun sain kaikki tehtävät alta pois, pystyin taas rentoutumaan. Hullua hommaa ja onneksi en ole kokenut edes tarvetta tähän pitkään aikaan.

8. Vietän viikonloput kaikista mieluiten kotona leväten, katsoen elokuvia, syöden hyvää ruokaa ja oikeesti akkuja ladaten. En tiedä onko tää joku ikäjuttu, persoonajuttu, työjuttu vai mikä juttu mutta olen älyttömän väsynyt arjesta kun kohtaan niin paljon erilaisia ihmisiä ja sosiaalisia tapahtumia on jatkuvasti, enkä yksinkertaisesti vaan jaksa vapaa-ajallani hirveästi sopia tapaamisia. Ja kun kaikilla on se oma mitta minkä milloinkin sosiaalisia get-togethereita jaksaa, niin olen huomannut minulla se täyttyvän työstä, harrastuksesta ja parisuhde-elämästä melko hyvin. Tästä tulee välillä syyllinen olo, kun olen vielä kaiken kukkuraksi melko huono pitämään tiheästi yhteyttä ihmisten kanssa. Muistuttelenkin paljon ystäviäni ja läheisiäni siitä, että vaikka minua ei näkyisi tai kuuluisi hetkeen ei tunteeni ketään kohtaan muutu! Rakastan ihmisiä ympärilläni aivan mahottoman paljon vaikka en sitä muista tarpeeksi usein ääneen sanoa.

9. Olen mielestäni vimosen päälle tavis-tyyppi, ja sen vuoksi välillä mietin onko minunlaisilleni sijaa blogimaailmassa. En tee juurikaan kuvankauniita asioita, arkeni koostuu aikaisista aamuista, päivätyöstä, reeneistä, sekä kotielämästä mieheni ja kissojemme kanssa. En tavallisesti kulje kamera kainalossa kuvaten kaikkia käänteitä ja ajoittain tuntuu todella vieraalta ottaa selfieitä tai kuvia peilin kautta, joten välillä ajattelen etten pysy somen ”vaatimusten” perässä. Vaikka olen seuraillut ihmisiä ketkä saavat paljon sisältöä tuotettua arkipäivänä ja se vaikuttaa niin helpolta (mikä ei pidä paikkaansa terv. asiaa yrittänyt), en tällä hetkellä saa yhdistettyä kaiken päivittäisen tekemisen kanssa. Nautin kyllä kuvaamisesta, kirjoittelusta ja kaikesta tästä, mutta jos ajattelen asiaa liikaa ja pakotan itseäni aktiivisemmaksi kuin jaksan tuntuu koko homma aika puulta. Enkä siis tarkoita halveksuvani tätä, vaan useammin olen ajatellut että olisinpa itsekin enemmän sellainen joka jaksaa ja pystyy tekemään tätä intensiivisemmin. Nyt kuitenkin hyväksyn sen, että saan parhaat puolet kaikesta kun teen tätä aina silloin kun jaksan liikoja paineita ottamatta.

Tästä onkin hyvä jatkaa viikonlopun viettoa, eli mennä nukkumaan ja herätä huomenaamuna äänestämään! Muistakaa tekin käydä kantamassa kortenne kekoon.

Lisää remonttijuttuja

Yleinen

Noniin, palataas remppatunnelmiin ja tuloksiin. Aiemmassa postauksessa näytin ehkä suurimman muutoksen kokeneen olohuone/keittiö akselin. Tällä kertaa näätte sitten kaikkia muita huoneita! Kertauksena vielä, eli me siis vaihdoimme kaikki parkettilattiat laminaatteihin ja maalasimme kaikki kaakelilattiat mustanharmaiksi, poistatimme kaikki muut tapetit paitsi lasikuitutapetit, maalasimme kaikki seinät valkoiseksi, tapetoitiin yhdet makkareiden seinät ja maalattiin vessan kaakeliseinät, käsiteltiin sauna kokonaisuudessaan ja hankittiin uusi kiuas, käsiteltiin kodinhoitohuoneen ja suhkutilan katto, mitähän muuta… Noh, muiden huoneiden kattoja, ovia, ikkunoita ja säilytyskaappeja lukuunottamatta kaikki on remontoitu. Ne olivat alun perin niin hyvässä kunnossa että säästettiin pitkä penni pitämällä samat ja siistimällä ne. Takapihallekaan emme luonnollisesti mitään vielä ole tehneet talven vuoksi, katsotaan saadaanko kesällä terassitalkoot käyntiin!

Eteinen ennen

Eteinen jälkeen

Aloittelimme purkuhommia joulukuun alussa, lattialistojen poistoa, tapettien repimistä… Yllättävän kauan kestää repiä paikkoja palasiksi, etenkin kun yritettiin listojen ja ovien kanssa säilyttää jutut ehjinä ettei tarvitse hankkia uusia. Parhaita vaiheita remontoimisessa on näkyvien asioiden tekeminen, aluksi vanhan purkaminen ja sen jälkeen uuden paikalleen saaminen. Kaikki siltä väliltä, not so fun. Pisimpiä päiviä oli sellaset kun tasoteltiin seiniä, hiottiin jotain minikohtia nurkissa ja maalattiin valmiiksi valkoista seinää valkoiseksi. Ehdoton inhokki numero 1. oli kyllä silikonien poistaminen laattojen välistä ennen kaakelien maalaamista. Ne tunnit sikiöasennossa vessan kaapistojen alla ja pönttöjen vieressä oli tuskasia. Niin fyysisesti kuin henkisestikin. Myös teippausten laittaminen kaikkiin paikkoihin mitä piti suojata maalilta oli työlästä, tylsää ja uuvuttavaa, kun ois vaan halunnut jo päästä maalaamaan. Asiat mitkä jäi mieleen kivoina vaiheina oli laattalattioiden maalaaminen, uuden lattian saaminen paikoilleen, sekä pienten yksityiskohtien laittaminen paikoilleen kun suurin osa remontista oli jo takana (naulakoita, verhotankoja, peili yms).

Vessa ennen

Vessa jälkeen

Sitten vähän näistä valinnoista remontin suhteen, ensin eniten kysymyksiä herättänyt aihe: parketista laminaattiin, miksi? Täällä ollut parkettilattia oli kyllä hyvässä kunnossa mutta ei olisi vaan istunut värimaailmaltaan muuhun suunnitelmaan. Toki parketteja voi hioa ja käsitellä eri sävyisiksi, mutta kun otimme selvää hinnoista niin uuden parketin hankkiminen olisi ollut edullisempaa. Päädyimme laminaattiin, sillä koemme sen olevan hinta-laatusuhteeltaan meille sopiva. Olimmehan tähänkin asti eläneet asunnoissa missä oli laminaatit ja ne ovat kestäneet paremmin kuin hyvin kulutustamme. Toinen ”iso” valinta (tai olisi voinut olla iso mutta meille hyvin helppo) oli vaihdetaanko kaakelit vessassa ja suihkuhuoneessa uusiin vai ratkaisemmeko väriongelman maalaamalla. Ja tosiaan päädyttiin maalaamaan, hieman epäileväisin mielin kylläkin. Miten maali kestää kaakeleissa? No ilmeisesti ihan hyvin, aluksi kaakelit käsitellään aineella mikä tekee niiden pinnasta jotenkin huokoisempia. Kun maalaa tarpeeksi monta kertaa kyllä se vaan peittää ja kun antaa sen rauhassa kuivaa ja välttää iskuja ekojen viikkojen aikana ei se kolhiinnukaan. Ratkaisevin tekijä valinnassa oli se, että maalipurkin hinta on naurettavan pieni verrattuna kaakeleiden poistoon ja paikalleen laittamiseen vaadittavien materiaalien hintoihin ja urakoitsijan palkkaan. Ja kävihän se nopeammin maalata, meillä kun oli tavoitteena muuttaa ennen vuoden vaihdetta.

Kodinhoitohuone/sauna ennen

Kodinhoitohuone/sauna jälkeen

Makuuhuoneissa muutoksia oli lattiat ja seinät, kaikki vaatekaapit ovat alkuperäiset ja ollaan niihin tyytyväisiä. Ihanaa kun on niin paljon säilytystilaa! Meiltä löytyy vieläkin tyhjiä kaappeja joiden olemassa olo välillä unohdetaan. Toivon ettei meille käy täällä niin että pikku hiljaa tavaran määrä lisääntyy ja huomataankin jossain vaiheessa ettei nämäkään kaapit riitä. On meinaan kiva kun voi esimerkiksi vaatteita säilyttää siististi ja väljästi ilman tunkemisen aiheuttamaa kaaosta. Meillähän on myös siis melko tilava vaatehuone, missä säilytetään kaikkea sekalaista ja siellä toimii myöskin meidän kierrätyspiste! On ollut niin mukavaa kun on toimiva keittiö ja tilaa muutenkin säilöä ja lajitella jätteitä. Tiedän että vieläkin paremmin voi kierrättää, mutta jo se, että laseille, papereille, pahveille, metallille, biolle ja muovi/sekajätteelle on omat paikat tuntuu voitolta kun aiemmassa asunnossa biojätteenkin eritteleminen tuntui vaikealta.

Makuuhuoneet ennen

Makuuhuoneet jälkeen

Meillä siis pienempi makuuhuone toimii nyt vierashuoneena, hankimme sinne vuodesohvan ja toisen tv:n johon liitettiin pleikkari. Mieheni ei tarvitse enää pelata pleikkaria olohuoneessa ja minä saan katsella hömppää Netflixistä rauhassa, haha! Asia mihin makuuhuoneissa kiinnitin huomiota jo asuntonäytössä, oli ettei täällä ole ollenkaan pattereita seinissä. Selvisikin, että täällä on vesikiertoinen lattialämmitys koko asunnossa, ai vitsi miten ihanaa! Rakastan itse lämmintä kotia enkä haluaisi asua paikassa jossa joutuisin kokoajan pitämään villavaatteita päällä taretakseni. Lattialämmityksen avulla pysyy koko asunto tasaisen lämpimänä eikä varpaat jäädy kovilla pakkasillakaan. Oli myös helpompi sisustaa kun ei tarvinnut ottaa pattereita huomioon, ja eiväthän ne seinäpatterit mitään super hienojakaan ole. Myös ilmanvaihto asunnossa on about miljoona kertaa parempi kuin kerrostaloasunnossa, ei nimittäin ole tunkkaista tai kosteaa ilmaa vaikka koko kodinhoitohuone olisi täynnä märkiä pyykkejä. Pyykit myös kuivavat ennätysajassa!

Tuli tuossa mieleen etten keittiöstä tainnut muistaa mainita edellisessä postauksessa sitä, että se tosiaan otettiin Keittiömaailman kautta ja asentaja kävi sen laittamassa paikoilleen. Se oli vähän niin kuin palkinto meille siitä, että kaikki muu työ tehtiin itse/talkoilla läheisten kanssa. Ja täytyy myöntää että olihan se mukavaa kun tuli töistä kotiin ja sillä aikaa joku oli käynyt hoitamassa hommaa eteenpäin. Harmittavaa tässä oli kylläkin se, että asennusprojekti kesti kauemmin kuin oltiin ajateltu ja ihan vasta viime viikolla saatiin viimeisen viat korjattua ja keittiö tavallisesti käyttöön.

Näin jälkeen päin jos miulta kysytään ryhtyisinkö tähän uudestaan, vastaukseni on kyllä! Ei edelleenkään voida ymmärtää miten ihmeessä jaksettiin tehdä tää projekti töiden ohella, hullujen hommaa… Mutta kaikki se vaivannäkö maksaa itseään takasin kokoajan, joka päivä kun täällä saa asua. Lempiasiani tässä asunnossa on valoisuus, raikkaus, ja yksinkertaisuus jotka sopii meidän elämäntapaan ja tyyliin paremmin kuin hyvin.

Remontin tuloksia

Yleinen

Nyt uskallan jopa sanoa että meidän remontti on valmis! Tietenkin (niin kuin kaikki remonttia tehneet tietävät) pientä tekemistä vielä on, saunasta puuttuu valaistuksen kytkennät, ja keittiössäkin odotetaan paria korjausta. Yksi lista taitaa olla vielä maalaamatta ja mitä näitä nyt on. Mutta siihen nähden minkälainen to do-lista alussa oli, nuo tuntuvat hyvin pieniltä asioilta. Olemme siis asuneet täällä uudessa kodissa jo joulukuun lopusta asti, eli kohta kahden kuukauden ajan. Suurin osa kalusteista tuli vanhalta asunnolta joten sisältöä täällä on ollut muutosta asti, mutta vasta tammikuun lopulla alkoi paikat näyttämään siltä että tämä oikeasti on meidän koti nyt. Olen ripotellen laittanut kuvia instagramin puolelle joistain kotimme yksityiskohdista mutta nyt oon saanut kuvattua kunnolla isompaa kokonaisuutta.

Olohuone ennen

Lupasin silloin kertoa tarkemmin miedän asunnon ostamisesta/remontista, kun hieman asiaa availin aiemmissa postauksissani. Nyt voisinkin ihan alkuun kertoa mikä oli tilanne kun ostimme tämän ensimmäisen ihka oman kotimme. Myynti-ilmoitus tuli marraskuun puolenvälin jälkeen ja kuvien perusteella en olisi halunnut tulla edes katsomaan tätä, olimme käyneet katsomassa paljon uudempaa ja muuttovalmista asuntoa ennen tätä, mikä nosti rimaa selvästi ylemmäs. Sanottakoon tähän väliin että tuo meidän edellinen koti oli myös juuri remontoitu ennen kuin muutimme sinne, ja uuden tuntu on koukuttava. Omaan silmääni siis iski ensimmäisenä ilmoitukset uudiskohteista ja parin vuoden sisään valmistuneista asunnoista/taloista. Tämä ei ollut sitä.

Olohuone jälkeen!

Mieheni sai kuitenkin taivuteltua minut lähtemään avoimeen näyttöön, saataisiin ainakin taas yksi vertailukohde etsintään. Tulimme sisälle ja niin kuin kuvistakin tiesin, mitkään pinnat eivät silmää miellyttäneet. Katselimme kuitenkin mielenkiinnolla paikkoja ja huomasimme pohjaratkasun olevan todella toimiva ja neliöiden olevan hyvin käytetyt. Samalla mielessä alkoi pyörimään erilaisia ideoita siitä miten tästä saisi tehtyä meille juuri täydellisen paikan asua. Täällä oli melko synkkää (oli myös pimeä talvi-ilta eikä valaistus ollut kummoinen) ja vähäiset huonekalut loivat kolkkoa tunnelmaa. Sitä en sano etteikö täällä olisi ollut siistiä, tän asunnon taustalla on vuosia ”tyhjänä oloa” tai sellaista asumista että ollaan käyty kerran pari viikossa lämmittää sauna mutta arkea täällä ei juurikaan olla asusteltu tällä vuosikymmenellä. Tietenkin sellaisesta asumisesta ei paljon käytön jälkiä jää. Hyväkuntoisen purkamisen poistaminen ei muuten ollut yhtään haikeaa tai mietityttänyt pitäisikö olla tekemättä, ja varsinkin keittiön osalta oltiin vain kiitollisia kun alkuperäinen oli myyntikunnossa. Saatiin siis kodinkoneita myöten myytyä kaikki mitä keittiössä oli!

Keittiö ennen

Mutta tosiaan, tiesimme heti, että jos tämän ostaisimme remontoisimme melko rankalla kädellä, etenkin keittiön ja kaikki pinnat. Tämä oli tietyllä tapaa innostavaa sillä rakastan tällaisia projekteja joissa pääsee toteuttamaan itseään ja mikäs olisikaan kivempaa kuin asua kodissa johon on saanut itse päättää kaiken. Mutta kyllä se myös pelotti… Meillä ei kummallakaan tosiaan ole minkäänlaista taustaa remontoimisesta emmekä nähneet järkeväksi taloudellisesti palkata ulkopuolisia urakoitsijoita. Hintapyyntö asunnossa oli alun alkaenkin kohtuullinen, joten se puoli ei niinkään huolettanut. Huomasimme myös, että ei-niin-uuden ostaminen ja remontointi uuden ostamisen sijaan on edullisempaa, eikä uusi aina vastaa omaa makua muutenkaan.

Keittiö jälkeen

Ja niin siinä sitten kävi että kymmenien pankkien, välittäjäfirman ja keittiöfirman kanssa käytyjen puheluiden jälkeen asunto oli meidän ja oli aika aloittaa remontointi! Kyllä jännitti muuten. Muistan kun oli eka vapaapäiväni kauppojen jälkeen ja mieheni toi minut asunnolle kun itse taisi mennä vielä töihin. Tönötin täällä ja katselin ympärille miettien mistä ihmeestä se remontointi siis aloitetaan loogisesti? No päädyin repimään listoja ja sen jälkeen tapetteja. Muutaman SOS-snäppikonsultaation jälkeen aloin päästä jyvälle hommista. Toiseksi paras asia koko remontissa (ensimmäinen luonnollisesti se kun näki projektin etenemisen) oli juurikin se, että oikeesti huomasi pystyvänsä tekemään vaikka ja mitä! Haluaisin uskoa etten ole muutenkaan mikään täysin avuton, mutta kyllä ylitin itseni monessa asiassa ja siksi olenkin tosi ylpeä tästä remontin tuloksesta. Tietenkin meille tuli apuja perheenjäseniltä ja ystäviltä eikä voitais olla kiitollisempia! Love you guys.

Kirjottelen seuraavan kerran enemmän ja tarkemmin remontin tapahtumista ja laitan ennen/jälkeen kuvia makuuhuoneista, vessasta, kylppäristä ja saunasta! Voisin muun muassa kertoa mikä oli joidenkin valintojen takana ja mitkä asiat tuntui vaikeimmilta.

Omat sivut

Yleinen

Tervetuloa blogini uusille sivuille! Taas tuli muutto, olen kirjoittanut tätä blogia alle vuoden ja tämä on kolmas kerta kun virittelen uutta blogipohjaa. Aluksihan kirjoittelin bloggerille, sitten sain sopparin Starboxille ja nyt kun se portaali joudutaan sulkemaan oli taas aika metsästää uutta paikkaa. Niin paljon kuin pidinkin blogiyhteisöön kuulumisesta, kaipasin myös omaa sivua ja etenkin itse suunniteltua ulkoasua. Minulle puolet bloggaamisesta on juurikin visuaalisesti miellyttävän sisällön luominen, eli ig sivun ylläpito, valokuvaaminen ja blogin ulkoasun muokkaaminen. Näillä asioilla voin tuoda esille tyyliäni, vaikka se ei olekaan pääosassa blogissani.

Noniin, eli siis uusi projekti alkaa täällä xaikaajaljella.com ssa! Valitsin wordpress alustan sillä usein ihailen muiden tälle alustalle luomia nettisivuja. Toki olen myös kuullut että tämän alustan kanssa voi olla haastavaakin joten olkaa armollisia, tässä ulkoasun työstämisessä saattaa mennä aikaa! Onneksi hankin itselleni vihdoin uuden koneen joten tämä työskentely on huomattavasti mukavampaa. Olen jo puolen vuoden ajan tehnyt suurimman osan blogipostauksista kännykällä… No more of that thank you.

Saan jostain syystä superisti boostia tähän touhuun kun tulee muutoksia ja uusia tuulia. Nytkin olen ollut sunnuntaista asti kone auki lähes koko vapaa-ajan ja muita asioita tehdessäni pääni pursuaa ideoita postauksista ja ulkoasusta! Odotan myös innolla että päivät pitenee enemmän niin pystyy iltapäivisin ja iltaisin kuvaamaan luonnonvalossa asioita. Haluan muun muassa hyvät kuvat tästä meidän uudesta kodista, joka on muuten lähes valmis, jeii!

Nyt ajattelin siirtää tähän väliin muutaman vanhan postauksen toiselta alustalta tänne, pystyt lukemaan juttujani sekaisin etusivulta tai valitsemaan kategorioittain postauksia yläpalkista. Teemat pysyvät edelleen samoina, kirjoittelen siis pääosin hyvinvointiin ja terveyteen liittyviä asioita, mutta viime päivinä olen myös innostunut kirjoittamaan ihan vaan arjestani ja ajatuksen virrastani (onko tuo edes oikein sanottu? Ei tule fiksumpaakaan nyt mieleen joten menköön). Nyt alkaa ensikesän hääsuunnitelmanki pauhaamaa vähän kovemmalla tahilla kun aikasemmin niin ehkä tulee niistäkin kirjoiteltua enemmän. Mutta joo, nyt eletään torstai-iltaa ja huomenna olis vielä yksi aikainen aamu tälle viikolle. Eli tää tyttö lähtee suihkun kautta petiin, vähän aikaa antaa pakkorakkautta meidän ihanille kissoille ja sitten toivottavasti nukahdan… Palaillaan pian!

Kuukausi omistettu läheisille

Yleinen

Lokakuu oli ja meni, päätähtenä oli työt ja treenaaminen. Tuntuuko muista siltä että oman elämän stressit ja kiireet ottavat niin kovin vallan että unohtaa pitää yhteyttä tärkeisiin ihmisiin? En voi olla ainut, enhän… Se on vaan niin tyhmää, sillä juuri niiden ihmisten tuella jaksaa paremmin ja näkeminen piristää. Marraskuussa haluan antaa aikaa enemmän läheisille, aion vierailla ystävien luona ja kutsua vanhemmat kylään! Itselle usein syy siihen miksen vieraile ihmisten luona (varsinkin jotka asuvat muissa kaupungeissa) on se, että ajattelen sen vaativan vähintään kaksi vapaata että kerkeää. Ei, ei se vaadi. Jos ajomatkaa on vaikka kolme tuntia, kerkeää yhdellä vapaapäivällä viettämään monta tuntia tärkeiden ihmisten kanssa ja silti päästä kotiin illaksi nukkumaan! Eilen toteutin tällaisen päiväreissun ihanan ystäväni luokse Mikkeliin, ja en olisi voinut parempaa päätöstä tehdä. Mikään ei ole niin rentouttavaa kuin nollata arkea ihmisen kanssa kenen seurassa on hyvä olla ja ajatukset osuvat yksiin.

Vietimme päivän tehden ihan normaaleita asioita, bussini saapui puoliltapäivin perille joten mentiin superhyvälle lounaalle vanhaan asemarakennukseen tehtyyn ravintolaan, Vaihaan. En ole ikinä siellä käynytkään, ja maukkaan ruuan lisäksi plussaa oli viihtyisä tunnelma. Vaikka ihmisiä oli jonkin verran, pystyimme kulmapöydässä juttelemaan rauhassa ja vaihtamaan kuulumisia. Kun oltiin saatu vatsat täyteen lähdettiin kiertelemään muutamia vaatekauppoja. Sieltä sitten suunnattiin ystäväni kotiin ruokalevolle (eväiden kanssa) ja paransimme maailmaa kuunnellen samalla uusia suomalaisia biisejä spotifysta! Minä en ikinä kuuntele radiota ellei autossa satu olemaan se auki kun about kerran viikkoon käydään tekemässä ruokaostoksia, joten olen aivan uunona uudesta musiikista. Onneksi on ystäviä ketkä valistaa. Kotiinpäin lähdin seitsemän maissa ja bussissa nuokkuessa mietin kuinka paljon enemmän sain energiaa ja iloa tällaisesta vapaapäivästä verrattuna kotona istumiseen ja gossip girlin katsomiseen!

Nyt pitääkin alkaa touhuamaan kotona, pidetään tanssiryhmäni kanssa illanistujaiset meillä ja olen lievästi sanottuna vaiheessa… Enkä tiedä yhtään mitä laittaisin päälle, joten tästä tulee varmaan taas yksi niistä illoista kun kaiken siivoamisen jälkeen puolet vaatekaapista koristaa makuuhuoneen lattiaa. Hyvää viikonloppua ja pyhäinpäivää kaikille!