Ruokamorkkis ja kehopositiivisuus

Hyvinvointi, Ravitsemus, Urheilu

Oon nyt lyhyen ajan sisään lukenut useamman postauksen instagramissa ja blogeissa liittyen syömisen, tarkennettuna juurikin herkkujen syömisen aiheuttamaan morkkikseen. Monille, kuten allekirjoittaneellekin, tämä on tuttu tunne. Joskus kun olin vähän huonossa paikassa itseni ja elämäni kanssa, koin tätä morkkista useammin, ja tuolloin myös harrastin niin sanottua lohtusyömistä. Nykyään aika harvoin tulee syötyä varsinaisesti tunteiden johdattamana ja muutenkin koen hallitsevani itseäni tässäkin asiassa paremmin. Enkä nyt tarkoita, että kontrolloisin ja vahtaisin syömisiäni tarkasti tai pakonomaisesti, vaan yksinkertaisesti sitä ettei mikään tai kukaan muu kuin minä itse tietoisesti vaikuta ja päätä mitä syön ja milloin. Eikä kukaan muu myöskään saa minulle aiheutettua huonoa omatuntoa syömisistäni, niinkuin nuorempana sai. Toisin sanoen olen tyytyväinen minun ja ruuan väliseen suhteeseen, joka muuten on yksi tärkeimmistä suhteista joita ylläpidän päivittäin.

Tänään oli kyllä täydellinen kevätpäivä, saan niin paljon energiaa tosta auringonvalosta.

Janni Hussi kirjoitti omaan blogiinsa tekstin tunnesyömisestä johon itse pystyin hyvin samaistumaan. Syön herkkuja viikottain hyvillä mielin eikä maailmani kaadu siihen että syön viikonpäivästä riippumatta jotain normaalista poikkeavia herkkuja. Silloin siis kun itse tietoisesti teen päätökseen siitä ja oikeasti haluan syödä niitä. Mutta juurikin se negatiivisten tunteiden vuoksi syöminen, mitä itse tein joskus vuosia sitten paljonkin ja mistä Janni blogissaan kirjoittaa, aiheuttaa minullekin morkkiksen. Tällöin minusta tuntuu etten ole itse hallinnassa syömisistäni ja kun en oikeasti vaan halua syödä usein tai paljon runsaasti sokeria/suolaa/rasvaa sisältäviä ruokia, niin turhauttaa miksi joku ahdistuksen tai surun tunne minut saa sen tekemään. Minun ajatukseni tunnesyömisestä on juurikin se, että kun normaalisti en halua syödä herkkuja niin en syö ja jos haluan niin syön, mutta kun en halua syödä herkkuja ja tapahtuukin jotain mikä vetää mielialat alas syön niitä silti tietyllä tapaa omaa haluani vastaan vain tietynlaisena coping keinona tähän ikävään asiaan, tunnesyön.

Ajoittainen tunnesyöminen on inhimillistä, eikä minusta tarkoita syömishäiriödiagnoosin tarvetta, sama kuin joskus alakuloisuutta ja masentuneisuutta tunteva ihminen ei välttämättä ole masentunut. Näen asian niin, että tämä tunnesyöminen on kuitenkin yksi syömishäiriöön altistava tekijä, sillä esimerkiksi bulimian ominaispiirteitähän on juurikin se, että syöt pakonomaisesti paljon ja sen jälkeen tyhjennät itsesi esimerkiksi oksentamalla. Siksi on minusta vain hienoa että ihmiset tunnistavat tekevänsä tätä ruuan coping keinona käyttämistä ja puhuvat siitä ääneen. Itse en nähnyt että Janni olisi tekstissään tehnyt syömishäiriöstä kannustettavaa tai yrittänyt tuoda esille että syödessäsi suklaata sinulla kuuluu olla huono olo asiasta, yllätyksekseni tekstin kuitenkin pystyi ilmeisesti näinkin lukemaan. Mutta meitä on moneen ja omien kokemusten ja taustojen perusteella löydämme helposti samasta tekstistä eri tarkoituksia. Pyrin myös henkilökohtaisesti siihen, etten lue rivien välistä liikaa asioita mitä kirjoittaja ei sinne ole välttämättä tarkoittanut vaan jos tekstissä lukee ”hauki on kala” niin kirjoittaja on voinut tarkoittaa sillä hetkellä kokevansa hauen olevan kala eikä ole vain maininnut perään kaikkia skenaarioita joissa hauki ei välttämättä ole vain kala. Tällä tavalla olen melko yksinkertainen kaveri.

Haettiin töiden jälkeen kotiin ruokaa oikeen vimosen päälle! Eka laskiaispulla varmaan pariin vuoteen ja Tuen grillin burgeri, viinilasista mitäs muutakaan kun pepsi maxia.

Keskustelin parin hyvän ystäväni kanssa tunnesyömisestä ja ruokamorkkiksesta ja huomasin kuinka saman henkisesti ajatellaan näistä asioista, toki kaikki toi omaa näkökulmaansa ja kokemustaan esille mikä loi asiaan uutta valoa ainakin itselle. Yhteneväisyyteen mielipiteissä varmasti vaikuttaa se, että olemme lähes saman ikäisiä, urheilemme aktiivisesti ja olemme kiinnostuneita omasta hyvinvoinnista ja tuomme sen käytännön tekemiseen mukaan. Kokonaiskuvan tärkeys oli keskustelussamme se juttu, halutaan syödä niin, että se tukee meidän muuta tekemistä ja jaksamista. Tietynlainen suunnitelmallisuus omassa syömisessä helpottaa asiaa ja koska itse tiedän kuinka paljon paremmin voin niin henkisesti, fyysisesti ja kyllä, myös sosiaalisestikin kun syön terveellisesti, niin kyllä siihen haluaa panostaakin. Annan keholleni eväät joilla se pystyy pysymään terveenä mahdollisimman pitkään, ja vaikka on paljon sairauksia joita emme pysty elämäntavoillakaan estämään niin ainakin teen parhaani. Toki on myös normaalia syödä niitä ei-niin-terveellisiäkin juttuja silloin tällöin, ja kuten jo sanoin niin syönkin. Mutta se, että niiden tulisi kuulua kaikkien ruokavalioon ei minusta pidä kyllä paikkaansa, sillä emmehän me niitä varsinaisesti tarvitse. Kaikkia niitä asioita mitä herkuista (eli runsaasti sokeria/muuta makeutusta, suolaa tai rasvaa sisältävistä tuotteista) ”pitäisi” saada, löytyy tavallisissa määrissä myös ihan perus ruoka-aineista, eli päivittäinen herkuttelu lasketaan vielä siihen päälle ja huomaamatta määrät voi kasvaa korkeiksi.

Ja fakta vaan on se, että sisäelimet eivät kestä liikaa sokerin, suolan tai rasvan saantia pidemmän päälle vaan riskit erilaisiin pitkäaikaissairauksiin kasvaa jos niitä paljon ja usein nauttii. Ja vaikka liikunta voi estää esimerkiksi painonnousun, ei se kumoa kaikkia ravitsemuksen vaikutuksia (tämän takia ”jos urheilen ei haittaa vaikka söisin mitä tahansa” ajatus ei valitettavasti ole myöskään täysin totta). Monesti nähdään ja ajatellaan vain niitä ulkoisia muutoksia, ei haluta että paino nousee tai puhutaan siitä ettei kaikkien tarvitse olla missin mitoissa (eikä tietenkään tarvitsekaan), mutta siitä unohtuu yksi tärkeimmistä seikoista > mitä tapahtuu kehomme sisällä kun elämme tietyillä elämäntavoilla ja ruokailutottumuksilla? Koettu terveydentila on tärkeä mittari millä voimme päästä pitkällekin, mutta ei pitäisi unohtaa sitä että on myös se mittareilla, kokeilla ja tutkimuksilla arvioitava fyysinen terveys jota mielestäni ehkä liikaakin sivuutetaan sillä koetulla terveydellä. On mahdollista elää onnellista, iloista ja tyytyväistä elämää kuitenkin hitaasti kuormittaen ja vaarantaen fyysistä terveyttä. Toisaalta, voi myös elää fyysiselle terveydelle optimaalisilla elämäntavoilla ja samalla kokea tyytymättömyyttä, ahdistusta ja henkistä pahoinvointia.

Tänään oli myös monta syytä kilistellä!

Se ultimaattinen kehopositiivisuus ja selflove mistä paljon puhutaan on minulle ja minun mielestäni kuitenkin näiden tasapainottaminen keskenään. Haluan olla ja olenkin onnellinen elämässäni, rakastan ja saan vastarakkautta sekä itseltäni että läheisiltäni ja vietän päivät tehden asioita joista nautin. Ja näihin asioihin kuuluu muun muassa urheilu, muu liikkuminen, terveellisesti ja monipuolisesti syöminen kieltämättä itseltäni mitään ja sellaisten asioiden välttäminen joiden tiedän riskeeraavan fyysistä terveyttäni. Näiden lisäksi siihen kuuluu tietenkin myös tyytyväisyys omaan vartalooni, eli itseni kohdalla se tarkoittaa että muokkaan sitä haluamaani suuntaan urheilulla, katselen itseäni peilistä ja käyn vaa’alla tietääkseni painoni. Jonkun mielestä olen pinnallinen tämän vuoksi, mutta peilikuva tai vaa’an lukemat eivät ole se syy miksi elän niin kuin elän ja se on vain yksi osa-alue tässä omassa kokonaisuudessani. Kaikille tämä ei kuulu asiaan ja sekin on täysin fine. Eikä ole vain yhdenlaista vartaloa johon voi olla tyytyväinen, tämän vuoksi toisiin vertailu on ihan turhaa. Ja se, että joku haluaa erilaisen vartalon kuin minulla ei ole pois minulta, eikä minun tyytyväisyys omaan vartalooni ole pois kenenkään muun vartalosta. Täytyy aina muistaa se, että ainut ihminen joka määrittelee juuri sinun kehopositiivisuuden ja rakkauden itseäsi kohtaan on sinä itse!

Hoi sokerihiiret

Ravitsemus

Täällä ilmottautuu sielunsisko! Olen oikeasti niin herkkujen perään kun olla ja voi ja taistelen sen himon kanssa melkeinpä päivittäin. En kuitenkaan halua antaa periksi ja olen vuosien myötä kokeillutkin erilaisia keinoja selvitä siitä. Sen lisäksi että jatkuvasta herkuttelusta on pidemmän päälle terveydellisiä haittoja, niin minulle tulee lähes poikkeuksetta tukkoinen ja huono olo kroppaan suoraan syötyäni karkkia/roskaruokaa. Tämä on muuten pahentunut iän myötä! Tottakai aina jos lapsenakin söi överit niin napa rutisi mutta nykyään ei vaadi edes isoja määriä että maha turpoaa ja on huono olla. Tässä huomaa sen aineenvaihdunnan hidastumisen… Olen myös miettinyt sitä, että jos korkeita sokeri- ja kaloripitoisuuksia sisältävät syötävät aiheuttavat kropassa välitöntä reaktiota, niin miksi niin usein kuitenkin syömme/haluamme syödä niitä. Unohdammeko tosiaan niin nopeasti ne huonot puolet? (Kysyn tuota samaa itseltäni aina jos retkahdan suunnitelmattomasti herkkuihin enkä vieläkään pääse selville mieleni toiminnasta)

Ja älkää missään nimessä ymmärtäkö väärin, en todellakaan sano että herkuttelu olisi aina pahasta eikä itsensä palkitseminen pitkän viikon jälkeen karkkipussilla olisi hyväksyttävää! Aihe on kuitenkin lähellä arkeani ja omaa elämääni, niinpä pohdin tätä enemmän ratkaisukeskeisestä näkökulmasta.

Miten tämä sokerinhimo sitten vaikuttaa haluuni elää terveellistä elämää? Kyllähän se välillä vaikealta tuntuu. Etenkin jos on huono päivä ja stressiä, tekisi mieli lohduttaa itseä karkkipussilla sohvan nurkassa. Toinen milloin tekisi mieli herkutella on palkitsemaan itseäni kun jotain onnistuu hyvin. Tästä voisi päätellä että ravitsemuksen puolesta minulle sopii tasainen elämä… Niinhän sitä vissiin laihduttaminenkin suositellaan aloitettavaksi kun muu elämä on tasapainossa. Mutta ylä- ja alamäet kuuluvat elämään niin koitappa siinä sitten valita terveitä elämäntapoja kun karkkihyllyt kutsuu nimeltä kaupassa! Mielen lujuus ei varsinaisesti ole luontaisia vahvuuksiani mutta harjoittelemallahan sitä vasta mestareiksi tullaan.

Totaalikieltäytyminen herkuista ei ole minun juttuni, sen olen todennut. Haluan nauttia elämästä enkä pakottaa itseäni luopumaan mieleisistä asioista kun kohtuuden saavuttaminen on mahdollista. Ja aina jos olen yrittänyt, on mennyt hyvin kunnes menee todella huonosti ja silloin itseni soimaaminen asiasta on pahempaa. Nyt viime viikkoina olen ollut melko joustava syömisissä, jos on tehnyt mieli jotain, olen harkinnut ja katsonut muutaman tunnin meneekö himo ohi, jos ei niin olen antanut itselleni luvan ostaa jotain. On ollut kiva huomata, että tosiaan joskus se himo haihtuu odotuksella ja en myöskään ole ollut niin jyrkkä itseäni kohtaan herkuteltuani.

Vinkkejä muille sokerihiirille:

🍭 Syö aina kunnon ruoka ennen kuin syöt herkkuja! Eli ei tyhjään vatsaan vaan pohjalla ravitseva ruoka. Kun ei ole enää nälkä, syö hillitympiä määriä herkkuja.

🍭Älä mene nälkäisenä kaupan herkkuhyllyille! Osta ennemmin ruokatarpeet ja mene kotiin syömään. Hoida herkkujen ostaminen erikseen.

🍭 Herkkuhimon iskiessä anna sille hetki aikaa tasoittua ennen kauppaan ryntäämistä. Ethän osta kaikki vaatteita/tavaroitakaan mitkä juolahtavat mieleen ja huomaat unohtavasi ne pian.

🍭 Jos esim. töissä taukohuoneessa on aina herkkuja tarjolla, älä ota niitä. Ensimmäisen jälkeen kynnys ottaa lisää laskee mikä voi johtaa koko työpäivän mittaiseen naposteluun.

🍭Tarjotuista herkuista voi myös kieltäytyä! Jos olet lauantaina pitänyt oman suunnitellun herkkuhetkesi ja sunnuntaina menette anoppilaan syömään missä odottaa jälkiruokana pullaa, jäätelö ja muuta ihanaa, niin voit ystävällisesti kieltäytyä ja juoda teen/kahvin muiden seurana. Mielestäni on väärin ajatella että on pakko ottaa santsiannosta tai herkkuja vain koska kieltäytyminen olisi epäkohtelista. Olenkin itseasiassa sitä mieltä että tämä ajatus kannustaa nykyajan ylensyömistä…

🍭 Löydä itsellesi uusia herkkuja terveellisimmesti vaihtoehdoista! Marjasmoothiet, proteiinipatukat, kuivatut hedelmät… Nykyään on niin paljon vaihtoehtoja!

🍭 Pysy lujana! Mieti syitä miksi haluat olla syömättä epäterveellisesti ja motivoidu niistä. Parhaimmillaan päädyn herkkuhimon kourista salille reenaamaan isolla energialla kun olen kerrannut itselle tärkeät asiat läpi koettelemuksen hetkellä.

Halusinkin kai vaan sanoa että kyllä tämä on vaikeeta minullekin tämä tasapainottelu terveellisten elämäntapojen ja mielitekojen kanssa!