Liikunta on kaikkia varten

Hyvinvointi, Urheilu

Mennään hetkeksi ajassa taaksepäin, sen verran että autoilla ajoivat vain parempituloiset eikä kaikkia perheenjäseniä kuljetettu ympäriinsä kouluihin ja harrastuksiin. Tuolloin tuli väistämättä liikuttua käyttäen omaa kehoa kulkuvälineenä. Monet asiat mitkä nykyään tulevat meille valmiina tai koneen tekemänä, tehtiin itse vaatien oman energian käyttöä. Tuolloin vapaa-aika meni pitkälti tehden kaikennäköisiä puhdehommia ja ei ollut sellaista vaihtoehtoa kuin jäädä sisälle katsomaan netflixiä jos ei huvita tehdä mitään. Maailma pyöri pitkälti hikoilua vaativien tekemisten ansiosta. Kaiken tämän tavallisen kaikilta vaaditun aktiivisen tekemisen lisäksi ihmisillä oli harrastuksia; musiikkia, taidetta, lukemista, käsitöitä ja urheilua. Tuolloin ei ollut niin väliä vaikka ei ollut urheilullinen tai kiinnostunut jostain tietystä lajista, liikkumista ja urheilua ei tarvinnut sekoittaa toisiinsa. Tulihan sitä tehtyä yhtä sun toista fyysistä päivän aikana muutenkin.

Nykyäänhän asiat ovat toisin monella tapaa, liikumme paikasta toiseen pääsääntöisesti jollakin kulkuneuvolla, työt tehdään yhä enemmän istualleen ja vietämme mielellään vapaa-aikaa ruutujen äärellä, joiden avulla maailma tuodaan meidän luokse sen sijaan että itse menisimme sen luokse. Kaikki mitä voidaan, ulkoistetaan: lumityöt, kotihommat, ruuanlaitot, kaupassakäynnit… Tilaamme ruuista ja vaatteista lähtien kaiken kotiovelle minimoiden liikutut metrit. Nykymaailma myös kannustaa tähän tarjoamalla lisää mahdollisuuksia istua kotisohvalla samalla kun hoidat työt läppärillä ja verkostoidut toisten ihmisten kanssa somen avulla. Kehitys on ollut ihan uskomatonta ja mitkä mahdollisuudet meille onkaan tarjottu tietotekniikan kehittymisen ja koneellistumisen myötä! Ja tämä kaikki tuntuu meistä täysin normaalilta, emmekä uhraa sille juuri ajatusta. Arkiviikon fyysinen suorittaminen jää helposti muutamaan sataan hassuun metriin joita kertyy kävellessä jääkaapille, vessaan, autolle ja välttämättömiin siirtymisiin yleensä sisätiloissa. Ja niinkuin aina ennenkin, ihmisiä kiinnostavat eri asiat ja harrastuksia on tullut vain lisää. Urheilu ja liikunta ovat edelleenkin vain osaa meistä kiinnostava asia ja suuremman osan ihmisten intohimona on muita asioita. Samalla kun olenkin ehdottomasti sitä mieltä että kaikille urheilun ei todellakaan tarvitse olla sydämen asia, luo tämä huolen ottaen huomioon kehittyneiden maiden kansalaisten elämäntavat tänäpäivänä.

Käsitys liikunnasta on muuttunut sen jälkeen kun siitä tuli valinnainen asia, se on mielestäni kaventunut ja virheellisesti sumentunut sillä, että sen pitäisi olla tietynlaista tai vaatisi hirveästi. Liikuntaan on myös liitetty tietynlainen paine ja kynnys, sillä kaiken tekemisen tulisi olla ulkopuolisen silmin tavoitteellista, hyvin suunniteltua ja toteutettua. Nythän arvioidaan ja arvostellaan ihmisten vartaloita, reenien sisältöä, tapoja ja tyylejä ihan avoimesti ja koetaan että kaikilla on jopa velvollisuus neuvoa toisia vaikka apua ei pyydettäisikään. ”Ei kannata hölkätä, tee mieluummin HIIT, sillä polttaa nopeammin kaloreita”, ”Mitä järkeä edes käydä salilla jos ei toimi tavoitteellisesti, ei siinä mitään tuloksia muuten saa”. Ihmiset nyökkäilevät hyväksyvästi jos erilaisia lajireenejä on useat viikossa, mutta onko reaktio samanlainen jos joku kertoo liikkuvansa kaikki työmatkat pyöräillen ja tekevän päivän päätteeksi lumitöitä tunnin ajan? Yleensä ei, silloin pikemminkin kysytään miten joku voi jaksaa ja mietitään kuinka paljon mukavampaa on liikkua autolla kun palella ulkona. Tämäkin on siinä mielessä hassua, että uskallan väittää ettei kellään pyörällä tai reippaasti kävelemällä liikkuvalla ole erityisen kylmä sitä tehdessään, edes talviaikaa. Miksi hyötyliikunta on niin aliarvostettua vaikka se on helpoimpia tapoja ylläpitää omaa terveyttä arjen keskellä?

Jos hyötyliikunnan määrä arkena on pieni, mutta käy vaikka 3-4 kertaa viikossa kuntosalilla tekemässä tunnin reenin, tulee siitä nippanappa täyteen Suomessa käytetyn liikuntasuosituksen fyysisen rasituksen viikottainen saanti aikuiselle ihmiselle. Ja suositus on siis ihan tavan tallaajalle, mikä tarkoittaa sitä että sen ollaan katsottu olevan saavutettavissa arjen keskellä. Miettikää, kuinka helppoa on elää täyttämättä edes tuntia fyysistä rasitetta viikossa jos itsellä ei ole mitään harrastuksia. Aika pelottavaa tulevaisuutta miettien kun sairastavuus, ylipaino, mielenterveysongelmat ja eristyneisyys fyysisistä ihmiskontakteista yleistyy jatkuvasti. Mikä minua eniten ärsyttää on liikkumattomuuden puolustelu sillä, ettei kaikki ole hyviä liikunnassa, ei ole varaa harrastaa tai ei kerkeä arjen keskellä järjestämään aikaa sille. Ihan oikeasti, hyvin harvassa jutussa on hyvä harjoittelematta, ja ei liikunnan tarvitse olla jotain erikoista tai tiettyä lajia, valtaosa osaa ja pystyy kävelemään, tekemään niitä lumitöitä ja jammailemaan musiikkiin. Kaikki edellämainitut ovat myös ilmaisia eivätkä vaadi kummoisia välineitä. Mitä aikaan tulee, niin sehän on täysin meidän omissa käsissä mihin sen käytämme. Voi tehdä vaikka kauppareissun pyörällä tai kävellen ja saada samalla liikuntaa.

Kun tutkailee ihmiskehoa, voi jo sen enempää asiasta tietämätönkin todeta että meidät on tehty liikkumaan. Miksi ihmeessä meillä olisi näin monia lihaksia, luita, niveliä ja rustoja jos tarkoituksemme olisi istuskella paikallaan ja katsellen kun koneet tekevät hommat puolestamme. Kehomme myös viestii meille jatkuvasti asioita, jos vain sitä kuuntelemme, tuntuuko pitkän tietokoneella olon jälkeen siltä että pitäisi suoristaa selkä? Tai puutuuko takalisto ja alaraajana istumisen tuloksena? Nämä kaikki tuntemukset on juurikin sitä varten, että ymmärtäisimme pysyä aktiivisina, niin kuin kehoillemme ominaista on. Liikkumattomuus ja epäterveellinen ravitsemus ovat oikeasti oman kehon turmelemista, ei sitä voi mitenkään kaunistella. Mitä vähemmän liikkuu, sitä heikompi tuki- ja liikuntaelimistö on. Peruskoulussa joku opettajistani joskus sanoi että ihmiset kuolevat sukupuuttoon kun kaikki tapahtuu nappia painamalla eikä enää itse tarvitse liikkua edes päivittäisten tarpeiden vuoksi. Tämä on jäänyt mieleeni ja mitä enemmän sitä ajattelee niin kyllähän se ihan järkeen käy. Huolestuttavaa on se, kuinka paljon lähemmäksi tätä ollaan tultu sanotaan vaikka 40:ssä vuodessa.

Tämän kaiken pohjustamana heitänkin ilmoille väittämän: Kaikkien ei tarvitse urheilla, mutta jokaisen tulee liikkua. Mikäli siis haluaa pysyä terveenä ja pystyä liikkumaan jatkossakin.

Ruokamorkkis ja kehopositiivisuus

Hyvinvointi, Ravitsemus, Urheilu

Oon nyt lyhyen ajan sisään lukenut useamman postauksen instagramissa ja blogeissa liittyen syömisen, tarkennettuna juurikin herkkujen syömisen aiheuttamaan morkkikseen. Monille, kuten allekirjoittaneellekin, tämä on tuttu tunne. Joskus kun olin vähän huonossa paikassa itseni ja elämäni kanssa, koin tätä morkkista useammin, ja tuolloin myös harrastin niin sanottua lohtusyömistä. Nykyään aika harvoin tulee syötyä varsinaisesti tunteiden johdattamana ja muutenkin koen hallitsevani itseäni tässäkin asiassa paremmin. Enkä nyt tarkoita, että kontrolloisin ja vahtaisin syömisiäni tarkasti tai pakonomaisesti, vaan yksinkertaisesti sitä ettei mikään tai kukaan muu kuin minä itse tietoisesti vaikuta ja päätä mitä syön ja milloin. Eikä kukaan muu myöskään saa minulle aiheutettua huonoa omatuntoa syömisistäni, niinkuin nuorempana sai. Toisin sanoen olen tyytyväinen minun ja ruuan väliseen suhteeseen, joka muuten on yksi tärkeimmistä suhteista joita ylläpidän päivittäin.

1536Tänään oli kyllä täydellinen kevätpäivä, saan niin paljon energiaa tosta auringonvalosta.

Janni Hussi kirjoitti omaan blogiinsa tekstin tunnesyömisestä johon itse pystyin hyvin samaistumaan. Syön herkkuja viikottain hyvillä mielin eikä maailmani kaadu siihen että syön viikonpäivästä riippumatta jotain normaalista poikkeavia herkkuja. Silloin siis kun itse tietoisesti teen päätökseen siitä ja oikeasti haluan syödä niitä. Mutta juurikin se negatiivisten tunteiden vuoksi syöminen, mitä itse tein joskus vuosia sitten paljonkin ja mistä Janni blogissaan kirjoittaa, aiheuttaa minullekin morkkiksen. Tällöin minusta tuntuu etten ole itse hallinnassa syömisistäni ja kun en oikeasti vaan halua syödä usein tai paljon runsaasti sokeria/suolaa/rasvaa sisältäviä ruokia, niin turhauttaa miksi joku ahdistuksen tai surun tunne minut saa sen tekemään. Minun ajatukseni tunnesyömisestä on juurikin se, että kun normaalisti en halua syödä herkkuja niin en syö ja jos haluan niin syön, mutta kun en halua syödä herkkuja ja tapahtuukin jotain mikä vetää mielialat alas syön niitä silti tietyllä tapaa omaa haluani vastaan vain tietynlaisena coping keinona tähän ikävään asiaan, tunnesyön.

Ajoittainen tunnesyöminen on inhimillistä, eikä minusta tarkoita syömishäiriödiagnoosin tarvetta, sama kuin joskus alakuloisuutta ja masentuneisuutta tunteva ihminen ei välttämättä ole masentunut. Näen asian niin, että tämä tunnesyöminen on kuitenkin yksi syömishäiriöön altistava tekijä, sillä esimerkiksi bulimian ominaispiirteitähän on juurikin se, että syöt pakonomaisesti paljon ja sen jälkeen tyhjennät itsesi esimerkiksi oksentamalla. Siksi on minusta vain hienoa että ihmiset tunnistavat tekevänsä tätä ruuan coping keinona käyttämistä ja puhuvat siitä ääneen. Itse en nähnyt että Janni olisi tekstissään tehnyt syömishäiriöstä kannustettavaa tai yrittänyt tuoda esille että syödessäsi suklaata sinulla kuuluu olla huono olo asiasta, yllätyksekseni tekstin kuitenkin pystyi ilmeisesti näinkin lukemaan. Mutta meitä on moneen ja omien kokemusten ja taustojen perusteella löydämme helposti samasta tekstistä eri tarkoituksia. Pyrin myös henkilökohtaisesti siihen, etten lue rivien välistä liikaa asioita mitä kirjoittaja ei sinne ole välttämättä tarkoittanut vaan jos tekstissä lukee ”hauki on kala” niin kirjoittaja on voinut tarkoittaa sillä hetkellä kokevansa hauen olevan kala eikä ole vain maininnut perään kaikkia skenaarioita joissa hauki ei välttämättä ole vain kala. Tällä tavalla olen melko yksinkertainen kaveri.

Haettiin töiden jälkeen kotiin ruokaa oikeen vimosen päälle! Eka laskiaispulla varmaan pariin vuoteen ja Tuen grillin burgeri, viinilasista mitäs muutakaan kun pepsi maxia.

Keskustelin parin hyvän ystäväni kanssa tunnesyömisestä ja ruokamorkkiksesta ja huomasin kuinka saman henkisesti ajatellaan näistä asioista, toki kaikki toi omaa näkökulmaansa ja kokemustaan esille mikä loi asiaan uutta valoa ainakin itselle. Yhteneväisyyteen mielipiteissä varmasti vaikuttaa se, että olemme lähes saman ikäisiä, urheilemme aktiivisesti ja olemme kiinnostuneita omasta hyvinvoinnista ja tuomme sen käytännön tekemiseen mukaan. Kokonaiskuvan tärkeys oli keskustelussamme se juttu, halutaan syödä niin, että se tukee meidän muuta tekemistä ja jaksamista. Tietynlainen suunnitelmallisuus omassa syömisessä helpottaa asiaa ja koska itse tiedän kuinka paljon paremmin voin niin henkisesti, fyysisesti ja kyllä, myös sosiaalisestikin kun syön terveellisesti, niin kyllä siihen haluaa panostaakin. Annan keholleni eväät joilla se pystyy pysymään terveenä mahdollisimman pitkään, ja vaikka on paljon sairauksia joita emme pysty elämäntavoillakaan estämään niin ainakin teen parhaani. Toki on myös normaalia syödä niitä ei-niin-terveellisiäkin juttuja silloin tällöin, ja kuten jo sanoin niin syönkin. Mutta se, että niiden tulisi kuulua kaikkien ruokavalioon ei minusta pidä kyllä paikkaansa, sillä emmehän me niitä varsinaisesti tarvitse. Kaikkia niitä asioita mitä herkuista (eli runsaasti sokeria/muuta makeutusta, suolaa tai rasvaa sisältävistä tuotteista) ”pitäisi” saada, löytyy tavallisissa määrissä myös ihan perus ruoka-aineista, eli päivittäinen herkuttelu lasketaan vielä siihen päälle ja huomaamatta määrät voi kasvaa korkeiksi.

Ja fakta vaan on se, että sisäelimet eivät kestä liikaa sokerin, suolan tai rasvan saantia pidemmän päälle vaan riskit erilaisiin pitkäaikaissairauksiin kasvaa jos niitä paljon ja usein nauttii. Ja vaikka liikunta voi estää esimerkiksi painonnousun, ei se kumoa kaikkia ravitsemuksen vaikutuksia (tämän takia ”jos urheilen ei haittaa vaikka söisin mitä tahansa” ajatus ei valitettavasti ole myöskään täysin totta). Monesti nähdään ja ajatellaan vain niitä ulkoisia muutoksia, ei haluta että paino nousee tai puhutaan siitä ettei kaikkien tarvitse olla missin mitoissa (eikä tietenkään tarvitsekaan), mutta siitä unohtuu yksi tärkeimmistä seikoista > mitä tapahtuu kehomme sisällä kun elämme tietyillä elämäntavoilla ja ruokailutottumuksilla? Koettu terveydentila on tärkeä mittari millä voimme päästä pitkällekin, mutta ei pitäisi unohtaa sitä että on myös se mittareilla, kokeilla ja tutkimuksilla arvioitava fyysinen terveys jota mielestäni ehkä liikaakin sivuutetaan sillä koetulla terveydellä. On mahdollista elää onnellista, iloista ja tyytyväistä elämää kuitenkin hitaasti kuormittaen ja vaarantaen fyysistä terveyttä. Toisaalta, voi myös elää fyysiselle terveydelle optimaalisilla elämäntavoilla ja samalla kokea tyytymättömyyttä, ahdistusta ja henkistä pahoinvointia.

Tänään oli myös monta syytä kilistellä!

Se ultimaattinen kehopositiivisuus ja selflove mistä paljon puhutaan on minulle ja minun mielestäni kuitenkin näiden tasapainottaminen keskenään. Haluan olla ja olenkin onnellinen elämässäni, rakastan ja saan vastarakkautta sekä itseltäni että läheisiltäni ja vietän päivät tehden asioita joista nautin. Ja näihin asioihin kuuluu muun muassa urheilu, muu liikkuminen, terveellisesti ja monipuolisesti syöminen kieltämättä itseltäni mitään ja sellaisten asioiden välttäminen joiden tiedän riskeeraavan fyysistä terveyttäni. Näiden lisäksi siihen kuuluu tietenkin myös tyytyväisyys omaan vartalooni, eli itseni kohdalla se tarkoittaa että muokkaan sitä haluamaani suuntaan urheilulla, katselen itseäni peilistä ja käyn vaa’alla tietääkseni painoni. Jonkun mielestä olen pinnallinen tämän vuoksi, mutta peilikuva tai vaa’an lukemat eivät ole se syy miksi elän niin kuin elän ja se on vain yksi osa-alue tässä omassa kokonaisuudessani. Kaikille tämä ei kuulu asiaan ja sekin on täysin fine. Eikä ole vain yhdenlaista vartaloa johon voi olla tyytyväinen, tämän vuoksi toisiin vertailu on ihan turhaa. Ja se, että joku haluaa erilaisen vartalon kuin minulla ei ole pois minulta, eikä minun tyytyväisyys omaan vartalooni ole pois kenenkään muun vartalosta. Täytyy aina muistaa se, että ainut ihminen joka määrittelee juuri sinun kehopositiivisuuden ja rakkauden itseäsi kohtaan on sinä itse!

Maailma piilolinssien läpi

Hyvinvointi

Näköni huononi yläasteen alussa, en ensin edes tajunnut sitä ja oikeasti luulin ettei minua vain kiinnosta koulun käynti kun en tunneilla jaksanut edes taululta lukea. Pari kuukautta meni kunnes tajusin, ettei taululle katsomisesta mitään hyötyä olekaan, sillä en näe mitään mitä siellä lukee. Isälläni on ollut nuoresta asti silmälasit, joten ei ollut yllätys että ainakin joku meistä lapsista myös ne saa. Kouluterveydenhoitaja antoi minulle optikkolähetteen 7. luokan puolivälissä ja pian olinkin sovittelemassa silmälaseja.

Käytin laseja vain kotona katsoessani telkkaria ja koulussa oppitunneilla lukiessani taululta. Koin etteivät lasit sovi minulle ollenkaan (ajattelen niin edelleen) ja ne myös tuntuivat ärsyttäviltä kasvoilla. Kokoajan teki mieli liikutella niitä kun ne painoivat tai häiritsivät näkökentässä. En kauaa jaksanut niiden kanssa olla kun rupesin painostamaan vanhempiani piilolinsseistä. Pitkän taistelemisen jälkeen ja lähinnä tanssiharrastukseni vuoksi sain ne. Ne olivat niin ihanan helpot ja huomaamattomat verrattuna laseihin, ja olenkin käyttänyt niitä lähes poikkeuksetta päivittäin siitä asti.

Monet sanovat etteivät voisi käyttää piilolinssejä koska niiden laittaminen/pois ottaminen on ällöttävää kun pitää koskea silmään ja pelkäävät etteivät saa niitä pois ja ne menevät silmien taakse. Kieltämättä ensimmäisen kerran kun käytin niitä ja yritin ottaa pois, eikä se onnistunut yli tuntiin, ajattelin että ne ovat nyt siinä loppu elämän. Pian kuitenkin piilolinssien käsittelystä tuli rutiinia enkä varmaan ensimmäisen parin viikon jälkeen ole edes ajatellut asiaa ihmeemmin. Aluksi piilarini olivat päivälinssejä, eli otin ne aina yöksi pois. Samat linssit kestivät noin kahdesta kolmeen viikkoon. Myöhemmin vaihdoin ympärivuorokauden käytettäviin kuukausilinsseihin ja niillä mennään edelleen. Tämä on mielestäni paljon parempi, kun ei tarvitse sörkkiä silmää päivittäin vaan kerran kuussa otan vanhat pois ja laitan uudet tilalle. Tietenkin jos ne jotenkin likaantuvat otan ne pois ja puhdistan.

Eilen illalla oikea silmäluomeni rupesi turpoamaan ja silmään kuumottamaan, ajattelin että nyt on varmaan silmätulehdus tulossa. Silmätulehduksen aikana ei tietenkään voi käyttää piilareita, joten päätin ennaltaehkäistä tilannetta ottamalla ne valmiiksi pois silmistä ja pesemällä silmät kunnolla ennen nukkumaanmenoa. Onneksi tein niin sillä oireet helpottivat yön aikana. Aamulla oli tarkoitus laittaa uudet piilarit silmiin, mutta päätinkin että annan silmien välillä levätä ja olen päivän ilman. Tämä on minulle aina haaste, sillä se vaikuttaa suoraan toimimiseeni ihmisten kanssa. Näköni on sen verran huono etten erota ihmisten kasvojenpiirteitä selkeästi vähänkin kauempaa, eli en tunnista aina tuttujakaan ihmisiä. Enkä myöskään pysty näkemään mihin joku katsoo, tämä taas tarkoittaa sitä etten tiedä kohdistaako joku katseensa/puheensa minulle, vieressä olevalle vai jollekin aivan muulle. Se aiheuttaa melkoista epävarmuutta ollessani muualla kuin kotona. Yritän kuitenkin tehdä tänään kaikkea mitä normaalistikkin teen, käyn ainakin kaupassa (edit: tätä varten kaivoin vanhat silmälasini mukaan koska ahdisti olla näkemättä, mutta loppujen lopuksi olinkin ahdistunut lasit päässä olemisesta) ja salilla, ja yritän olla välittämättä tästä näkemästäni sumeudesta. Tiedän että olisi hyvä olla useamminkin ilman piilareita, ja harkitsenkin laserleikkaukseen menoa jotta ei tarvitse enää miettiä koko asiaa… ehkä joskus.

Jos sinulla on heikentynyt näkö ja piilolinssit kiinnostaisi, tässä muutama tärppi! Ennen piilareiden käytön aloittamista tulisi käydä optikolla tarkistuttamassa silmien kunto ja onko turvallista ottaa ne käyttöön. Siellä myös selvitetään oikea vahvuus ja linssin kaarevuus silmillesi (moni ei tiedä että lasit ja piilolinssit voivat samalla henkilöllä vaatia eri vahvuudet). Käytössä tärkeää on hygienia, ja linssien käyttöajan noudattaminen. Väärin käytettynä piilarit voivat vahingoittaa silmiä! Piilolinssien käytöstä ja huomioitavista asioista löytyy paljon tietoa muun muassa täältä.

Migreeni, vanha vihollinen

Hyvinvointi

Heräsin viime yönä migreeniin, pitkästä aikaa. Olen kärsinyt niistä 16-vuotiaasta asti hyvin vaihtelevasti, joskus on kohtauksia kahden viikon välein ja joskus ei ole useampaan kuukauteen mitään. Nyt on ollut todella hyvä loppukesä ja alkusyksy päänsärkyjen kanssa. Muistaakseeni viimeisin ennen viimeöistä oli heinäkuussa. Migreenin oireet voivat olla hyvinkin erilaisia eri ihmisillä, aurallisessa migreenissä tulee päänsäryn lisäksi näköhäiriöitä ja muita neurologisia oireita, auraton taas oireilee pääosin tavallista kovempana päänsärkynä. Itselläni on auraton versio, eikä se ole mitään pientä pään jomotusta, vaan lamauttavaa ja käytännössä estää tekemästä tai ajattelemasta mitään muuta. Joskus harvoin yöllä alkaessaan se myös estää nukkumisen. Kipu on niin kova, että makuuasento on tuskaa ja rentoutuminen mahdotonta. Minun migreenini tunnusmerkit ovat toispuoleisuus ja valonarkuus. Onneksi pahoinvointia ja oksentelua se ei itselläni aiheuta.

Miten sitten selviän näistä kohtauksista? Odottamalla. Lääkkeitä minulla on, toiset oireiden alkuvaiheeseen ja toiset kun pahin on jo päällä. Valitettavasti näistä on minulle melko huono vaste, eli useasti migreeni jatkuu lääkkeistä huolimatta (pitäisikin käydä ottamassa selvää muista vaihtoehdoista..). Lepo auttaa ja on myös välttämätöntä, sillä kipu voimistuu kunnes rauhoitun puolimakaavaan asentoon tai istualleen roikottaen päätä polvissa. Nukkuminen auttaa jos siihen pystyy. Viimeöinen migreeni helpotti varmaan noin tunti lääkkeenoton jälkeen. Aamulla nukuin pari tuntia pidempään kuin oli tarkoitus ja keho oli sillä aikaa toipunut, pystyinkin normaalisti menemään salille ja illaksi töihin.

Migreenikohtauksien ennaltaehkäisy (ilman estolääkitystä) on osittain haastavaa, sillä ei voi olla täysin varma kohtauksen alkamisen syystä. Yksi yleisimmäksi huomanneeni laukaiseva tekijä itselläni on kuitenkin stressi! Mutta se ei puhkea stressaavan tilanteen tai ajanjakson aikana, vaan sen jälkeen kun tilanne rauhottuu. Olenkin vitsillä ajatellut että se on aivojeni tapa nollata, vetää niin kova kipu päälle etten muista mikä sitä ennen muka oli niin mieltä painavaa. Toinen mikä itselläni vaikuttaa on niska-hartiaseudun lihasjäykkyys, mitä herkästi minulle tulee ylävartaloreenin ja erikoisten nukkuma-asentojen vuoksi. Jotenkin sen alueen rentouttaminen unohtuu helposti, joskus huomaan nukkumaan käydessäni jännittäväni päätä tyynyä vaste tai nostavani hartioita korviin… Tyynytilannettani olen parantanut, joten sitä en voi enää syyttää.

En ole kauhean kova stressaamaan mutta aina ei kuitenkaan voi olla vaan zen, elämässä tapahtuu kokoajan kaikenlaisia muutoksia ja niin haluankin sen olevan vaikka stressiä siitä tulisikin. Tietenkin voisi yrittää jakaa tasaisemmin asioita jotka voivat sitä aiheuttaa ettei niitä olisi paljon samaan aikaan, se ei vaan aina ole omissa käsissä. Tuohon lihasjäykkyyteen voisin panostaa enemmän, venyt reenien jälkeen ja ihan vaan vaikka ottaa jokailtaiseksi rutiiniksi vähän pyöritellä päätä ja olkapäitä. Hierottavaksikin voisin useammin tuppautua tuolle kanssaeläjälle. Pitääkin aktivoitua tässä omassa panoksessa kohti (mahdollisimman) migreenittömää elämää!

Terveydenhoitaja ja oman terveyden hoitaja

Hyvinvointi

Minulla on ollut viime aikoina paljon vapaa-aikaa ja olen kerennyt miettiä myös tätä blogia sekä suunnitella minkälaista sisältöä haluan tänne tulevaisuudessa tuottaa. Aikaisemmin ajattelin, että haluan jättää täältä pois ammattiini liittyvät asiat ja keskittyä muihin elämän osa-alueisiin. Mutta opiskelin terveydenhoitajaksi koska olen kiinnostunut (myös työn ulkopuolella) terveydestä ja siitä miten ihmiset pystyvät valinnoillaan omaansa vaikuttamaan. Niinpä halusin tuoda tätä puolta esille blogissanikin. Aion edelleen kirjoittaa samoista asioista kuin aiemmin, mutta teen jatkossa myös postauksia kyseisiin aiheisiin liittyvistä terveydellisistä vaikutuksista. Toisin sanoen pääsen reflektoimaan oman elämäni terveellisyyttä, jännittävää!

Nyt kun vilkaisin tuota omaa listaa asioista mitä haluan tänäkin vuonna vielä kokea, niin eniten odotan tatuoinnin ottamisen ja kasvisruokavalion terveydellisten vaikutusten selvittämistä. Tarkoitukseni on ottaa selvää asioista luotettavista ja ajantasaisista lähteistä, kuten erilaisista tutkimuksista, THL:n sivuilta ja Duodecimista, ja mikäs olisi sen mahtavampaa kuin päästä keskustelemaan alan ammattilaisen kanssa aiheesta. Kerron myös omia pohdintojani postauksissa, mutta tärkeää on muistaa, etteivät blogissani ilmaisemani henkilökohtaiset mielipiteet ole suosituksia tai kehotuksia, sillä ihmisten terveydentilat ovat vaihtelevia ja erilaisia! Toisen terveydelle turvalliset ja sopivat asiat eivät välttämättä ole sitä toiselle.

Oman mielenkiintoni lisäksi syy tehdä tällaisia terveyteen liittyviä postauksia on tuoda asioita esille ja herättää niistä ajatusta. Pidän terveydenhuollon ammattilaisten työtä todella tärkeänä, ja apua on paljon saatavilla terveyden ylläpitämiseen ja sairauksien hoitoon, mutta oma tietämys ja valinnat päivittäisen elämän toiminnoissa ovat lähtökohta ja mielestäni yksi eniten vaikuttavista tekijöistä terveenä pysymiseen. Tietenkään kaikkeen ei pysty aina itse vaikuttamaan, myöskään terveyteen…
Otan myös mielelläni ideoita vastaan eli jos tulee mieleen asioita, joiden terveyteen vaikuttavuudesta haluatte tietää ja lukea pohdintaani aiheesta niin laittakaa kommenttia/viestiä igssä!