Lisää remonttijuttuja

Yleinen

Noniin, palataas remppatunnelmiin ja tuloksiin. Aiemmassa postauksessa näytin ehkä suurimman muutoksen kokeneen olohuone/keittiö akselin. Tällä kertaa näätte sitten kaikkia muita huoneita! Kertauksena vielä, eli me siis vaihdoimme kaikki parkettilattiat laminaatteihin ja maalasimme kaikki kaakelilattiat mustanharmaiksi, poistatimme kaikki muut tapetit paitsi lasikuitutapetit, maalasimme kaikki seinät valkoiseksi, tapetoitiin yhdet makkareiden seinät ja maalattiin vessan kaakeliseinät, käsiteltiin sauna kokonaisuudessaan ja hankittiin uusi kiuas, käsiteltiin kodinhoitohuoneen ja suhkutilan katto, mitähän muuta… Noh, muiden huoneiden kattoja, ovia, ikkunoita ja säilytyskaappeja lukuunottamatta kaikki on remontoitu. Ne olivat alun perin niin hyvässä kunnossa että säästettiin pitkä penni pitämällä samat ja siistimällä ne. Takapihallekaan emme luonnollisesti mitään vielä ole tehneet talven vuoksi, katsotaan saadaanko kesällä terassitalkoot käyntiin!

Eteinen ennen

Eteinen jälkeen

Aloittelimme purkuhommia joulukuun alussa, lattialistojen poistoa, tapettien repimistä… Yllättävän kauan kestää repiä paikkoja palasiksi, etenkin kun yritettiin listojen ja ovien kanssa säilyttää jutut ehjinä ettei tarvitse hankkia uusia. Parhaita vaiheita remontoimisessa on näkyvien asioiden tekeminen, aluksi vanhan purkaminen ja sen jälkeen uuden paikalleen saaminen. Kaikki siltä väliltä, not so fun. Pisimpiä päiviä oli sellaset kun tasoteltiin seiniä, hiottiin jotain minikohtia nurkissa ja maalattiin valmiiksi valkoista seinää valkoiseksi. Ehdoton inhokki numero 1. oli kyllä silikonien poistaminen laattojen välistä ennen kaakelien maalaamista. Ne tunnit sikiöasennossa vessan kaapistojen alla ja pönttöjen vieressä oli tuskasia. Niin fyysisesti kuin henkisestikin. Myös teippausten laittaminen kaikkiin paikkoihin mitä piti suojata maalilta oli työlästä, tylsää ja uuvuttavaa, kun ois vaan halunnut jo päästä maalaamaan. Asiat mitkä jäi mieleen kivoina vaiheina oli laattalattioiden maalaaminen, uuden lattian saaminen paikoilleen, sekä pienten yksityiskohtien laittaminen paikoilleen kun suurin osa remontista oli jo takana (naulakoita, verhotankoja, peili yms).

Vessa ennen

Vessa jälkeen

Sitten vähän näistä valinnoista remontin suhteen, ensin eniten kysymyksiä herättänyt aihe: parketista laminaattiin, miksi? Täällä ollut parkettilattia oli kyllä hyvässä kunnossa mutta ei olisi vaan istunut värimaailmaltaan muuhun suunnitelmaan. Toki parketteja voi hioa ja käsitellä eri sävyisiksi, mutta kun otimme selvää hinnoista niin uuden parketin hankkiminen olisi ollut edullisempaa. Päädyimme laminaattiin, sillä koemme sen olevan hinta-laatusuhteeltaan meille sopiva. Olimmehan tähänkin asti eläneet asunnoissa missä oli laminaatit ja ne ovat kestäneet paremmin kuin hyvin kulutustamme. Toinen ”iso” valinta (tai olisi voinut olla iso mutta meille hyvin helppo) oli vaihdetaanko kaakelit vessassa ja suihkuhuoneessa uusiin vai ratkaisemmeko väriongelman maalaamalla. Ja tosiaan päädyttiin maalaamaan, hieman epäileväisin mielin kylläkin. Miten maali kestää kaakeleissa? No ilmeisesti ihan hyvin, aluksi kaakelit käsitellään aineella mikä tekee niiden pinnasta jotenkin huokoisempia. Kun maalaa tarpeeksi monta kertaa kyllä se vaan peittää ja kun antaa sen rauhassa kuivaa ja välttää iskuja ekojen viikkojen aikana ei se kolhiinnukaan. Ratkaisevin tekijä valinnassa oli se, että maalipurkin hinta on naurettavan pieni verrattuna kaakeleiden poistoon ja paikalleen laittamiseen vaadittavien materiaalien hintoihin ja urakoitsijan palkkaan. Ja kävihän se nopeammin maalata, meillä kun oli tavoitteena muuttaa ennen vuoden vaihdetta.

Kodinhoitohuone/sauna ennen

Kodinhoitohuone/sauna jälkeen

Makuuhuoneissa muutoksia oli lattiat ja seinät, kaikki vaatekaapit ovat alkuperäiset ja ollaan niihin tyytyväisiä. Ihanaa kun on niin paljon säilytystilaa! Meiltä löytyy vieläkin tyhjiä kaappeja joiden olemassa olo välillä unohdetaan. Toivon ettei meille käy täällä niin että pikku hiljaa tavaran määrä lisääntyy ja huomataankin jossain vaiheessa ettei nämäkään kaapit riitä. On meinaan kiva kun voi esimerkiksi vaatteita säilyttää siististi ja väljästi ilman tunkemisen aiheuttamaa kaaosta. Meillähän on myös siis melko tilava vaatehuone, missä säilytetään kaikkea sekalaista ja siellä toimii myöskin meidän kierrätyspiste! On ollut niin mukavaa kun on toimiva keittiö ja tilaa muutenkin säilöä ja lajitella jätteitä. Tiedän että vieläkin paremmin voi kierrättää, mutta jo se, että laseille, papereille, pahveille, metallille, biolle ja muovi/sekajätteelle on omat paikat tuntuu voitolta kun aiemmassa asunnossa biojätteenkin eritteleminen tuntui vaikealta.

Makuuhuoneet ennen

Makuuhuoneet jälkeen

Meillä siis pienempi makuuhuone toimii nyt vierashuoneena, hankimme sinne vuodesohvan ja toisen tv:n johon liitettiin pleikkari. Mieheni ei tarvitse enää pelata pleikkaria olohuoneessa ja minä saan katsella hömppää Netflixistä rauhassa, haha! Asia mihin makuuhuoneissa kiinnitin huomiota jo asuntonäytössä, oli ettei täällä ole ollenkaan pattereita seinissä. Selvisikin, että täällä on vesikiertoinen lattialämmitys koko asunnossa, ai vitsi miten ihanaa! Rakastan itse lämmintä kotia enkä haluaisi asua paikassa jossa joutuisin kokoajan pitämään villavaatteita päällä taretakseni. Lattialämmityksen avulla pysyy koko asunto tasaisen lämpimänä eikä varpaat jäädy kovilla pakkasillakaan. Oli myös helpompi sisustaa kun ei tarvinnut ottaa pattereita huomioon, ja eiväthän ne seinäpatterit mitään super hienojakaan ole. Myös ilmanvaihto asunnossa on about miljoona kertaa parempi kuin kerrostaloasunnossa, ei nimittäin ole tunkkaista tai kosteaa ilmaa vaikka koko kodinhoitohuone olisi täynnä märkiä pyykkejä. Pyykit myös kuivavat ennätysajassa!

Tuli tuossa mieleen etten keittiöstä tainnut muistaa mainita edellisessä postauksessa sitä, että se tosiaan otettiin Keittiömaailman kautta ja asentaja kävi sen laittamassa paikoilleen. Se oli vähän niin kuin palkinto meille siitä, että kaikki muu työ tehtiin itse/talkoilla läheisten kanssa. Ja täytyy myöntää että olihan se mukavaa kun tuli töistä kotiin ja sillä aikaa joku oli käynyt hoitamassa hommaa eteenpäin. Harmittavaa tässä oli kylläkin se, että asennusprojekti kesti kauemmin kuin oltiin ajateltu ja ihan vasta viime viikolla saatiin viimeisen viat korjattua ja keittiö tavallisesti käyttöön.

Näin jälkeen päin jos miulta kysytään ryhtyisinkö tähän uudestaan, vastaukseni on kyllä! Ei edelleenkään voida ymmärtää miten ihmeessä jaksettiin tehdä tää projekti töiden ohella, hullujen hommaa… Mutta kaikki se vaivannäkö maksaa itseään takasin kokoajan, joka päivä kun täällä saa asua. Lempiasiani tässä asunnossa on valoisuus, raikkaus, ja yksinkertaisuus jotka sopii meidän elämäntapaan ja tyyliin paremmin kuin hyvin.

Ruokamorkkis ja kehopositiivisuus

Hyvinvointi, Ravitsemus, Urheilu

Oon nyt lyhyen ajan sisään lukenut useamman postauksen instagramissa ja blogeissa liittyen syömisen, tarkennettuna juurikin herkkujen syömisen aiheuttamaan morkkikseen. Monille, kuten allekirjoittaneellekin, tämä on tuttu tunne. Joskus kun olin vähän huonossa paikassa itseni ja elämäni kanssa, koin tätä morkkista useammin, ja tuolloin myös harrastin niin sanottua lohtusyömistä. Nykyään aika harvoin tulee syötyä varsinaisesti tunteiden johdattamana ja muutenkin koen hallitsevani itseäni tässäkin asiassa paremmin. Enkä nyt tarkoita, että kontrolloisin ja vahtaisin syömisiäni tarkasti tai pakonomaisesti, vaan yksinkertaisesti sitä ettei mikään tai kukaan muu kuin minä itse tietoisesti vaikuta ja päätä mitä syön ja milloin. Eikä kukaan muu myöskään saa minulle aiheutettua huonoa omatuntoa syömisistäni, niinkuin nuorempana sai. Toisin sanoen olen tyytyväinen minun ja ruuan väliseen suhteeseen, joka muuten on yksi tärkeimmistä suhteista joita ylläpidän päivittäin.

Tänään oli kyllä täydellinen kevätpäivä, saan niin paljon energiaa tosta auringonvalosta.

Janni Hussi kirjoitti omaan blogiinsa tekstin tunnesyömisestä johon itse pystyin hyvin samaistumaan. Syön herkkuja viikottain hyvillä mielin eikä maailmani kaadu siihen että syön viikonpäivästä riippumatta jotain normaalista poikkeavia herkkuja. Silloin siis kun itse tietoisesti teen päätökseen siitä ja oikeasti haluan syödä niitä. Mutta juurikin se negatiivisten tunteiden vuoksi syöminen, mitä itse tein joskus vuosia sitten paljonkin ja mistä Janni blogissaan kirjoittaa, aiheuttaa minullekin morkkiksen. Tällöin minusta tuntuu etten ole itse hallinnassa syömisistäni ja kun en oikeasti vaan halua syödä usein tai paljon runsaasti sokeria/suolaa/rasvaa sisältäviä ruokia, niin turhauttaa miksi joku ahdistuksen tai surun tunne minut saa sen tekemään. Minun ajatukseni tunnesyömisestä on juurikin se, että kun normaalisti en halua syödä herkkuja niin en syö ja jos haluan niin syön, mutta kun en halua syödä herkkuja ja tapahtuukin jotain mikä vetää mielialat alas syön niitä silti tietyllä tapaa omaa haluani vastaan vain tietynlaisena coping keinona tähän ikävään asiaan, tunnesyön.

Ajoittainen tunnesyöminen on inhimillistä, eikä minusta tarkoita syömishäiriödiagnoosin tarvetta, sama kuin joskus alakuloisuutta ja masentuneisuutta tunteva ihminen ei välttämättä ole masentunut. Näen asian niin, että tämä tunnesyöminen on kuitenkin yksi syömishäiriöön altistava tekijä, sillä esimerkiksi bulimian ominaispiirteitähän on juurikin se, että syöt pakonomaisesti paljon ja sen jälkeen tyhjennät itsesi esimerkiksi oksentamalla. Siksi on minusta vain hienoa että ihmiset tunnistavat tekevänsä tätä ruuan coping keinona käyttämistä ja puhuvat siitä ääneen. Itse en nähnyt että Janni olisi tekstissään tehnyt syömishäiriöstä kannustettavaa tai yrittänyt tuoda esille että syödessäsi suklaata sinulla kuuluu olla huono olo asiasta, yllätyksekseni tekstin kuitenkin pystyi ilmeisesti näinkin lukemaan. Mutta meitä on moneen ja omien kokemusten ja taustojen perusteella löydämme helposti samasta tekstistä eri tarkoituksia. Pyrin myös henkilökohtaisesti siihen, etten lue rivien välistä liikaa asioita mitä kirjoittaja ei sinne ole välttämättä tarkoittanut vaan jos tekstissä lukee ”hauki on kala” niin kirjoittaja on voinut tarkoittaa sillä hetkellä kokevansa hauen olevan kala eikä ole vain maininnut perään kaikkia skenaarioita joissa hauki ei välttämättä ole vain kala. Tällä tavalla olen melko yksinkertainen kaveri.

Haettiin töiden jälkeen kotiin ruokaa oikeen vimosen päälle! Eka laskiaispulla varmaan pariin vuoteen ja Tuen grillin burgeri, viinilasista mitäs muutakaan kun pepsi maxia.

Keskustelin parin hyvän ystäväni kanssa tunnesyömisestä ja ruokamorkkiksesta ja huomasin kuinka saman henkisesti ajatellaan näistä asioista, toki kaikki toi omaa näkökulmaansa ja kokemustaan esille mikä loi asiaan uutta valoa ainakin itselle. Yhteneväisyyteen mielipiteissä varmasti vaikuttaa se, että olemme lähes saman ikäisiä, urheilemme aktiivisesti ja olemme kiinnostuneita omasta hyvinvoinnista ja tuomme sen käytännön tekemiseen mukaan. Kokonaiskuvan tärkeys oli keskustelussamme se juttu, halutaan syödä niin, että se tukee meidän muuta tekemistä ja jaksamista. Tietynlainen suunnitelmallisuus omassa syömisessä helpottaa asiaa ja koska itse tiedän kuinka paljon paremmin voin niin henkisesti, fyysisesti ja kyllä, myös sosiaalisestikin kun syön terveellisesti, niin kyllä siihen haluaa panostaakin. Annan keholleni eväät joilla se pystyy pysymään terveenä mahdollisimman pitkään, ja vaikka on paljon sairauksia joita emme pysty elämäntavoillakaan estämään niin ainakin teen parhaani. Toki on myös normaalia syödä niitä ei-niin-terveellisiäkin juttuja silloin tällöin, ja kuten jo sanoin niin syönkin. Mutta se, että niiden tulisi kuulua kaikkien ruokavalioon ei minusta pidä kyllä paikkaansa, sillä emmehän me niitä varsinaisesti tarvitse. Kaikkia niitä asioita mitä herkuista (eli runsaasti sokeria/muuta makeutusta, suolaa tai rasvaa sisältävistä tuotteista) ”pitäisi” saada, löytyy tavallisissa määrissä myös ihan perus ruoka-aineista, eli päivittäinen herkuttelu lasketaan vielä siihen päälle ja huomaamatta määrät voi kasvaa korkeiksi.

Ja fakta vaan on se, että sisäelimet eivät kestä liikaa sokerin, suolan tai rasvan saantia pidemmän päälle vaan riskit erilaisiin pitkäaikaissairauksiin kasvaa jos niitä paljon ja usein nauttii. Ja vaikka liikunta voi estää esimerkiksi painonnousun, ei se kumoa kaikkia ravitsemuksen vaikutuksia (tämän takia ”jos urheilen ei haittaa vaikka söisin mitä tahansa” ajatus ei valitettavasti ole myöskään täysin totta). Monesti nähdään ja ajatellaan vain niitä ulkoisia muutoksia, ei haluta että paino nousee tai puhutaan siitä ettei kaikkien tarvitse olla missin mitoissa (eikä tietenkään tarvitsekaan), mutta siitä unohtuu yksi tärkeimmistä seikoista > mitä tapahtuu kehomme sisällä kun elämme tietyillä elämäntavoilla ja ruokailutottumuksilla? Koettu terveydentila on tärkeä mittari millä voimme päästä pitkällekin, mutta ei pitäisi unohtaa sitä että on myös se mittareilla, kokeilla ja tutkimuksilla arvioitava fyysinen terveys jota mielestäni ehkä liikaakin sivuutetaan sillä koetulla terveydellä. On mahdollista elää onnellista, iloista ja tyytyväistä elämää kuitenkin hitaasti kuormittaen ja vaarantaen fyysistä terveyttä. Toisaalta, voi myös elää fyysiselle terveydelle optimaalisilla elämäntavoilla ja samalla kokea tyytymättömyyttä, ahdistusta ja henkistä pahoinvointia.

Tänään oli myös monta syytä kilistellä!

Se ultimaattinen kehopositiivisuus ja selflove mistä paljon puhutaan on minulle ja minun mielestäni kuitenkin näiden tasapainottaminen keskenään. Haluan olla ja olenkin onnellinen elämässäni, rakastan ja saan vastarakkautta sekä itseltäni että läheisiltäni ja vietän päivät tehden asioita joista nautin. Ja näihin asioihin kuuluu muun muassa urheilu, muu liikkuminen, terveellisesti ja monipuolisesti syöminen kieltämättä itseltäni mitään ja sellaisten asioiden välttäminen joiden tiedän riskeeraavan fyysistä terveyttäni. Näiden lisäksi siihen kuuluu tietenkin myös tyytyväisyys omaan vartalooni, eli itseni kohdalla se tarkoittaa että muokkaan sitä haluamaani suuntaan urheilulla, katselen itseäni peilistä ja käyn vaa’alla tietääkseni painoni. Jonkun mielestä olen pinnallinen tämän vuoksi, mutta peilikuva tai vaa’an lukemat eivät ole se syy miksi elän niin kuin elän ja se on vain yksi osa-alue tässä omassa kokonaisuudessani. Kaikille tämä ei kuulu asiaan ja sekin on täysin fine. Eikä ole vain yhdenlaista vartaloa johon voi olla tyytyväinen, tämän vuoksi toisiin vertailu on ihan turhaa. Ja se, että joku haluaa erilaisen vartalon kuin minulla ei ole pois minulta, eikä minun tyytyväisyys omaan vartalooni ole pois kenenkään muun vartalosta. Täytyy aina muistaa se, että ainut ihminen joka määrittelee juuri sinun kehopositiivisuuden ja rakkauden itseäsi kohtaan on sinä itse!

Remontin tuloksia

Yleinen

Nyt uskallan jopa sanoa että meidän remontti on valmis! Tietenkin (niin kuin kaikki remonttia tehneet tietävät) pientä tekemistä vielä on, saunasta puuttuu valaistuksen kytkennät, ja keittiössäkin odotetaan paria korjausta. Yksi lista taitaa olla vielä maalaamatta ja mitä näitä nyt on. Mutta siihen nähden minkälainen to do-lista alussa oli, nuo tuntuvat hyvin pieniltä asioilta. Olemme siis asuneet täällä uudessa kodissa jo joulukuun lopusta asti, eli kohta kahden kuukauden ajan. Suurin osa kalusteista tuli vanhalta asunnolta joten sisältöä täällä on ollut muutosta asti, mutta vasta tammikuun lopulla alkoi paikat näyttämään siltä että tämä oikeasti on meidän koti nyt. Olen ripotellen laittanut kuvia instagramin puolelle joistain kotimme yksityiskohdista mutta nyt oon saanut kuvattua kunnolla isompaa kokonaisuutta.

Olohuone ennen

Lupasin silloin kertoa tarkemmin miedän asunnon ostamisesta/remontista, kun hieman asiaa availin aiemmissa postauksissani. Nyt voisinkin ihan alkuun kertoa mikä oli tilanne kun ostimme tämän ensimmäisen ihka oman kotimme. Myynti-ilmoitus tuli marraskuun puolenvälin jälkeen ja kuvien perusteella en olisi halunnut tulla edes katsomaan tätä, olimme käyneet katsomassa paljon uudempaa ja muuttovalmista asuntoa ennen tätä, mikä nosti rimaa selvästi ylemmäs. Sanottakoon tähän väliin että tuo meidän edellinen koti oli myös juuri remontoitu ennen kuin muutimme sinne, ja uuden tuntu on koukuttava. Omaan silmääni siis iski ensimmäisenä ilmoitukset uudiskohteista ja parin vuoden sisään valmistuneista asunnoista/taloista. Tämä ei ollut sitä.

Olohuone jälkeen!

Mieheni sai kuitenkin taivuteltua minut lähtemään avoimeen näyttöön, saataisiin ainakin taas yksi vertailukohde etsintään. Tulimme sisälle ja niin kuin kuvistakin tiesin, mitkään pinnat eivät silmää miellyttäneet. Katselimme kuitenkin mielenkiinnolla paikkoja ja huomasimme pohjaratkasun olevan todella toimiva ja neliöiden olevan hyvin käytetyt. Samalla mielessä alkoi pyörimään erilaisia ideoita siitä miten tästä saisi tehtyä meille juuri täydellisen paikan asua. Täällä oli melko synkkää (oli myös pimeä talvi-ilta eikä valaistus ollut kummoinen) ja vähäiset huonekalut loivat kolkkoa tunnelmaa. Sitä en sano etteikö täällä olisi ollut siistiä, tän asunnon taustalla on vuosia ”tyhjänä oloa” tai sellaista asumista että ollaan käyty kerran pari viikossa lämmittää sauna mutta arkea täällä ei juurikaan olla asusteltu tällä vuosikymmenellä. Tietenkin sellaisesta asumisesta ei paljon käytön jälkiä jää. Hyväkuntoisen purkamisen poistaminen ei muuten ollut yhtään haikeaa tai mietityttänyt pitäisikö olla tekemättä, ja varsinkin keittiön osalta oltiin vain kiitollisia kun alkuperäinen oli myyntikunnossa. Saatiin siis kodinkoneita myöten myytyä kaikki mitä keittiössä oli!

Keittiö ennen

Mutta tosiaan, tiesimme heti, että jos tämän ostaisimme remontoisimme melko rankalla kädellä, etenkin keittiön ja kaikki pinnat. Tämä oli tietyllä tapaa innostavaa sillä rakastan tällaisia projekteja joissa pääsee toteuttamaan itseään ja mikäs olisikaan kivempaa kuin asua kodissa johon on saanut itse päättää kaiken. Mutta kyllä se myös pelotti… Meillä ei kummallakaan tosiaan ole minkäänlaista taustaa remontoimisesta emmekä nähneet järkeväksi taloudellisesti palkata ulkopuolisia urakoitsijoita. Hintapyyntö asunnossa oli alun alkaenkin kohtuullinen, joten se puoli ei niinkään huolettanut. Huomasimme myös, että ei-niin-uuden ostaminen ja remontointi uuden ostamisen sijaan on edullisempaa, eikä uusi aina vastaa omaa makua muutenkaan.

Keittiö jälkeen

Ja niin siinä sitten kävi että kymmenien pankkien, välittäjäfirman ja keittiöfirman kanssa käytyjen puheluiden jälkeen asunto oli meidän ja oli aika aloittaa remontointi! Kyllä jännitti muuten. Muistan kun oli eka vapaapäiväni kauppojen jälkeen ja mieheni toi minut asunnolle kun itse taisi mennä vielä töihin. Tönötin täällä ja katselin ympärille miettien mistä ihmeestä se remontointi siis aloitetaan loogisesti? No päädyin repimään listoja ja sen jälkeen tapetteja. Muutaman SOS-snäppikonsultaation jälkeen aloin päästä jyvälle hommista. Toiseksi paras asia koko remontissa (ensimmäinen luonnollisesti se kun näki projektin etenemisen) oli juurikin se, että oikeesti huomasi pystyvänsä tekemään vaikka ja mitä! Haluaisin uskoa etten ole muutenkaan mikään täysin avuton, mutta kyllä ylitin itseni monessa asiassa ja siksi olenkin tosi ylpeä tästä remontin tuloksesta. Tietenkin meille tuli apuja perheenjäseniltä ja ystäviltä eikä voitais olla kiitollisempia! Love you guys.

Kirjottelen seuraavan kerran enemmän ja tarkemmin remontin tapahtumista ja laitan ennen/jälkeen kuvia makuuhuoneista, vessasta, kylppäristä ja saunasta! Voisin muun muassa kertoa mikä oli joidenkin valintojen takana ja mitkä asiat tuntui vaikeimmilta.

Omat sivut

Yleinen

Tervetuloa blogini uusille sivuille! Taas tuli muutto, olen kirjoittanut tätä blogia alle vuoden ja tämä on kolmas kerta kun virittelen uutta blogipohjaa. Aluksihan kirjoittelin bloggerille, sitten sain sopparin Starboxille ja nyt kun se portaali joudutaan sulkemaan oli taas aika metsästää uutta paikkaa. Niin paljon kuin pidinkin blogiyhteisöön kuulumisesta, kaipasin myös omaa sivua ja etenkin itse suunniteltua ulkoasua. Minulle puolet bloggaamisesta on juurikin visuaalisesti miellyttävän sisällön luominen, eli ig sivun ylläpito, valokuvaaminen ja blogin ulkoasun muokkaaminen. Näillä asioilla voin tuoda esille tyyliäni, vaikka se ei olekaan pääosassa blogissani.

Noniin, eli siis uusi projekti alkaa täällä xaikaajaljella.com ssa! Valitsin wordpress alustan sillä usein ihailen muiden tälle alustalle luomia nettisivuja. Toki olen myös kuullut että tämän alustan kanssa voi olla haastavaakin joten olkaa armollisia, tässä ulkoasun työstämisessä saattaa mennä aikaa! Onneksi hankin itselleni vihdoin uuden koneen joten tämä työskentely on huomattavasti mukavampaa. Olen jo puolen vuoden ajan tehnyt suurimman osan blogipostauksista kännykällä… No more of that thank you.

Saan jostain syystä superisti boostia tähän touhuun kun tulee muutoksia ja uusia tuulia. Nytkin olen ollut sunnuntaista asti kone auki lähes koko vapaa-ajan ja muita asioita tehdessäni pääni pursuaa ideoita postauksista ja ulkoasusta! Odotan myös innolla että päivät pitenee enemmän niin pystyy iltapäivisin ja iltaisin kuvaamaan luonnonvalossa asioita. Haluan muun muassa hyvät kuvat tästä meidän uudesta kodista, joka on muuten lähes valmis, jeii!

Nyt ajattelin siirtää tähän väliin muutaman vanhan postauksen toiselta alustalta tänne, pystyt lukemaan juttujani sekaisin etusivulta tai valitsemaan kategorioittain postauksia yläpalkista. Teemat pysyvät edelleen samoina, kirjoittelen siis pääosin hyvinvointiin ja terveyteen liittyviä asioita, mutta viime päivinä olen myös innostunut kirjoittamaan ihan vaan arjestani ja ajatuksen virrastani (onko tuo edes oikein sanottu? Ei tule fiksumpaakaan nyt mieleen joten menköön). Nyt alkaa ensikesän hääsuunnitelmanki pauhaamaa vähän kovemmalla tahilla kun aikasemmin niin ehkä tulee niistäkin kirjoiteltua enemmän. Mutta joo, nyt eletään torstai-iltaa ja huomenna olis vielä yksi aikainen aamu tälle viikolle. Eli tää tyttö lähtee suihkun kautta petiin, vähän aikaa antaa pakkorakkautta meidän ihanille kissoille ja sitten toivottavasti nukahdan… Palaillaan pian!

Hoi sokerihiiret

Ravitsemus

Täällä ilmottautuu sielunsisko! Olen oikeasti niin herkkujen perään kun olla ja voi ja taistelen sen himon kanssa melkeinpä päivittäin. En kuitenkaan halua antaa periksi ja olen vuosien myötä kokeillutkin erilaisia keinoja selvitä siitä. Sen lisäksi että jatkuvasta herkuttelusta on pidemmän päälle terveydellisiä haittoja, niin minulle tulee lähes poikkeuksetta tukkoinen ja huono olo kroppaan suoraan syötyäni karkkia/roskaruokaa. Tämä on muuten pahentunut iän myötä! Tottakai aina jos lapsenakin söi överit niin napa rutisi mutta nykyään ei vaadi edes isoja määriä että maha turpoaa ja on huono olla. Tässä huomaa sen aineenvaihdunnan hidastumisen… Olen myös miettinyt sitä, että jos korkeita sokeri- ja kaloripitoisuuksia sisältävät syötävät aiheuttavat kropassa välitöntä reaktiota, niin miksi niin usein kuitenkin syömme/haluamme syödä niitä. Unohdammeko tosiaan niin nopeasti ne huonot puolet? (Kysyn tuota samaa itseltäni aina jos retkahdan suunnitelmattomasti herkkuihin enkä vieläkään pääse selville mieleni toiminnasta)

Ja älkää missään nimessä ymmärtäkö väärin, en todellakaan sano että herkuttelu olisi aina pahasta eikä itsensä palkitseminen pitkän viikon jälkeen karkkipussilla olisi hyväksyttävää! Aihe on kuitenkin lähellä arkeani ja omaa elämääni, niinpä pohdin tätä enemmän ratkaisukeskeisestä näkökulmasta.

Miten tämä sokerinhimo sitten vaikuttaa haluuni elää terveellistä elämää? Kyllähän se välillä vaikealta tuntuu. Etenkin jos on huono päivä ja stressiä, tekisi mieli lohduttaa itseä karkkipussilla sohvan nurkassa. Toinen milloin tekisi mieli herkutella on palkitsemaan itseäni kun jotain onnistuu hyvin. Tästä voisi päätellä että ravitsemuksen puolesta minulle sopii tasainen elämä… Niinhän sitä vissiin laihduttaminenkin suositellaan aloitettavaksi kun muu elämä on tasapainossa. Mutta ylä- ja alamäet kuuluvat elämään niin koitappa siinä sitten valita terveitä elämäntapoja kun karkkihyllyt kutsuu nimeltä kaupassa! Mielen lujuus ei varsinaisesti ole luontaisia vahvuuksiani mutta harjoittelemallahan sitä vasta mestareiksi tullaan.

Totaalikieltäytyminen herkuista ei ole minun juttuni, sen olen todennut. Haluan nauttia elämästä enkä pakottaa itseäni luopumaan mieleisistä asioista kun kohtuuden saavuttaminen on mahdollista. Ja aina jos olen yrittänyt, on mennyt hyvin kunnes menee todella huonosti ja silloin itseni soimaaminen asiasta on pahempaa. Nyt viime viikkoina olen ollut melko joustava syömisissä, jos on tehnyt mieli jotain, olen harkinnut ja katsonut muutaman tunnin meneekö himo ohi, jos ei niin olen antanut itselleni luvan ostaa jotain. On ollut kiva huomata, että tosiaan joskus se himo haihtuu odotuksella ja en myöskään ole ollut niin jyrkkä itseäni kohtaan herkuteltuani.

Vinkkejä muille sokerihiirille:

🍭 Syö aina kunnon ruoka ennen kuin syöt herkkuja! Eli ei tyhjään vatsaan vaan pohjalla ravitseva ruoka. Kun ei ole enää nälkä, syö hillitympiä määriä herkkuja.

🍭Älä mene nälkäisenä kaupan herkkuhyllyille! Osta ennemmin ruokatarpeet ja mene kotiin syömään. Hoida herkkujen ostaminen erikseen.

🍭 Herkkuhimon iskiessä anna sille hetki aikaa tasoittua ennen kauppaan ryntäämistä. Ethän osta kaikki vaatteita/tavaroitakaan mitkä juolahtavat mieleen ja huomaat unohtavasi ne pian.

🍭 Jos esim. töissä taukohuoneessa on aina herkkuja tarjolla, älä ota niitä. Ensimmäisen jälkeen kynnys ottaa lisää laskee mikä voi johtaa koko työpäivän mittaiseen naposteluun.

🍭Tarjotuista herkuista voi myös kieltäytyä! Jos olet lauantaina pitänyt oman suunnitellun herkkuhetkesi ja sunnuntaina menette anoppilaan syömään missä odottaa jälkiruokana pullaa, jäätelö ja muuta ihanaa, niin voit ystävällisesti kieltäytyä ja juoda teen/kahvin muiden seurana. Mielestäni on väärin ajatella että on pakko ottaa santsiannosta tai herkkuja vain koska kieltäytyminen olisi epäkohtelista. Olenkin itseasiassa sitä mieltä että tämä ajatus kannustaa nykyajan ylensyömistä…

🍭 Löydä itsellesi uusia herkkuja terveellisimmesti vaihtoehdoista! Marjasmoothiet, proteiinipatukat, kuivatut hedelmät… Nykyään on niin paljon vaihtoehtoja!

🍭 Pysy lujana! Mieti syitä miksi haluat olla syömättä epäterveellisesti ja motivoidu niistä. Parhaimmillaan päädyn herkkuhimon kourista salille reenaamaan isolla energialla kun olen kerrannut itselle tärkeät asiat läpi koettelemuksen hetkellä.

Halusinkin kai vaan sanoa että kyllä tämä on vaikeeta minullekin tämä tasapainottelu terveellisten elämäntapojen ja mielitekojen kanssa!