Tammikuun parhaat

Hyvinvointi, Yleinen

Nyt ollaan jo helmikuun alussa, ja mietin vaan että mihin se tammikuu hujahti! Hämmästelin kun avasin somen ja luin useammasta paikasta tuskailua siitä kuinka verkkaseen aika on kulunu ja että tammikuussa tuntu olevan päiviä tuplat muista kuukausista, kun oma kokemus on niin vastakkainen. Toisaalta miulla oli niin selvä tavote ja sen tuoma paine viime kuulle että enemminkin oon toivonut lisäpäiviä, päätin nimittäin että saan meidän kisakoreografian valmiiksi. Sitä onkin tullut väännettyä, aina kun ollut aikaa ja myös niinä hetkinä kun ei oikeen ole ollut aikaa. Muuten tuli käytyä tavallisesti töissä, tanssireenit on ollut kolmesti viikossa ja salille oon kerennyt pari kertaa viikossa. Mitään erityistä ohjelmaa ei olekaan tainnut olla, yhdet syntymäpäiväjuhlat, enkä ole suoraan sanottuna kaivannutkaan mitään enempää. Kaipaan omaa rauhaa arjen keskellä melko paljon, ja esimerkiksi loppuvuoden juhlapyhien ja sukulointien jälkeen tarvitsen aikaa palautua. Joten tuo ”tylsä” tammikuu oli kyllä se mitä kaipasinkin! Noihin 31. päivään mahtu paljon tosi hyviä juttuja, kuten nämä:

Luovuuden kukkiminen
Tosiaan vaikka tanssikoreon tekeminen aikarajalla tuo paineita, niin ai että mie nautin kun oon taas päässyt näkemää ite tehdyt sarjat koko ryhmän tanssimana ja kokonaisuus vaan toimii! Meitä on 18 tanssijaa muodostelmana joten on paljon liikkuvia osia mitkä pitää saada menemään yks yhteen vaikka tanssijat tekevät eri juttuja. Yksin kun olohuoneessa heiluu ja mielessä rakentaa liike ja lasku kerrallaan yhteensä kahden ja puolen minuutin tanssia on joskus tosi vaikea nähdä miltä se sitten oikeasti näyttää käytännössä. Mutta on tosi kiva huomata että vuosienki jälkeen näillä aivoilla saadaan uutta materiaalia ulos, ja mikä osoittautuu melko hyväksi! Oon ylpeä itsestäni, mikä tuntuu aina hyvältä.

Uudet herkkuarkiruuat
Tammikuussa on tullut syötyä hyvin, nimittäin ollaan vähän laajennettu arkiruokien repertuaaria (mikä on ollu enemmän kuin tarpeellista). Lemppariruuiksi on noussut heittämällä uunikasvikset sekä nuudeli-kanapelti, nams! Molemmat yksinkertaisia ruokia, mutta silti niin hyviä. Tuo nuudeli-kanapelti oli miulla ihan uusi tuttavuus, kävin vanhempieni luona ja äiti sano et nyt on Pirkka-lehdestä löytyny hyvä ja helppo resepti. Ja helppohan se tosiaan oli kun ei tarvinnu ees kirjottaa ylös että muisti! Otahan siekin tämä haltuun, ite tykkään tehä ton uunivuokaan ja käyttää täysjyvänuudeleita, enkä kyl oo ohjeesta kattonut kuinka paljon pitää mitäkin laittaa vaan oman maun mukaan ja riippuen siitä miten paljon haluaa valmistaa kerralla. Suosittelen!

Tuumatorstait Elman kanssa
Vitsit että on kivaa kun on joku kenen kanssa häseltää ja suunnitella näitä somejuttuja! Oon saanut paljon lisäboostia omaan tekemiseen ja vahvistusta siihen että oikeesti tykkään tehdä ig:tä ja tätä blogia (vaikka tälle jääkin harmittavan vähän aikaa), eikä tän tarvitse olla niin yksinäistä kuin miltä on joskus tuntunut. Elman kanssa kehittämän tuumatorstai instagram-sarjan myötä oon myös saanut enemmän hyvinvointi aihepiirin pohdintaa tuotettua mikä on itselle lähellä sydäntä ja sellaista mistä keskustelua haluankin syntyvän.

Remppa vai muutto Vancouver
Paras tv ohjelma ikinä, ja nyt tätä voi katsoa jakso tolkulla Ruudusta! Sen jälkeen kun rempattiin oma koti alkoi vielä enemmän kiinnostamaan ohjelmat missä laitetaan paikkoja uusiks sekä näytetään valmiita upeita taloja. Teen aina mielessäni listaa siitä mitkä on omat ”must have” asiat omakotitalossa ja jos pääsen vielä remontoimaan minkälaisia asioita kotiin valitsisin. Meillä on myös tapana katsoa aika paljon alueella myytävänä olevia asuntoja ja taloja vaikka muuttaminen ei olekaan nyt ajankohtaista, katsotaan kuvia ja pohjapiirroksia samalla miettien mitä tekisi sinne jos saisi vaan räjäyttää nykyisen sisällön ja laittaa kaikki uusiks. Välillä tulee kauhea asunto- ja remppakuume päälle, sen sijaan siis että oisin tätä myöten täynnä elämää remontin keskellä aiemmasta kokemuksesta lähtisin mielellään vastaavaan tilanteeseen uudestaan, käykö monille näin?

Kamerajalka
Pienestä sitä voi ihminen olla iloinen mutta niin paljon on helpottunu kuvien napsiminen kun ei tarvii kasata kirjoja ja DVD-koteloita läjään johonkin hyllykölle että saa kameran oikealle korkuudelle. Joskus vuosia sitte miulla oli kaikki mahdolliset kamera ja kuvaushärpäkkeet, sitten kyllästyin enkä halunnut ahtaa niitä pieneen yksiööni missä säilytystila oli muutenkin kortilla ja myin kaiken. Nyt kun into on pikkuhiljaa palannut oon koittanut harkita pitkään mitä tarvitsen ja minkälaisella kalustolla pärjään, eihän tässä kuitenkaan ammattivalokuvaajiksi olla ryhtymässä. Pitkän pohtimisen jälkeen otinkin repun selkään, kävelin giganttiin ja palasin kamerajalan onnellisena omistajana.

Unelmointi
Tammikuussa unelmoin tulevaisuudesta ja vietin paljon aikaa miettien mitä askeleita kannattaa ottaa jotta pääsen lähemmäs niitä. Vaikka asioilla ei ole mikään kiire ja unelmatkin muuttuvat ja muovautuvat jatkuvasti, on ollut jotenkin todella innostunut ja jopa helpottunut olo kun on ajatus siitä mihin suuntaan haluaa edetä.

Oon kaiken kaikkiaan tosi iloinen siitä miten tää vuosi on lähtenyt käyntiin! Joskus arki tuntuu pitkäveteiseltä mut niinä hetkinä koitan muistuttaa itteäni siitä, että omista valinnoista se on rakennettu ja jos haluan asioiden muuttuvan, voin myös niin valita.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s