Häät & niiden jälkeiset fiilikset

Yleinen

Vou, miten paljon on juttuja tapahtunut sitten viime tekstin. Isoimpana tietenkin se, että vasemmassa nimettömässä killuu yhden sormuksen sijasta kaksi ja titteli vaihtui neidistä rouvaksi. Huisia! Hieman yli viikko on nyt kulunut tuosta ihanasta päivästä ja päällimmäinen fiilis on haikeus. Toki onnellisuus on hyvänä kakkosena, mutta asia mikä pääs kyllä täysin yllättämään on se miten suuri tyhjiö jäi kun asia mihin on oli niin suuri tunnelataus ja valmistelut onkin vaan ohi jo. Heti tuli myös helpottunut olo, sillä stressiltä ei vältytty ja ennen kyseistä päivää oli mahdoton ennustaa miten kaikki loksahtaa kohalleen. Kyllähän ne loksahti, täydellisesti.

Kaikki kyselevät häiden jälkeen että jännittikö, vastaus on jännitti ja kovaa. Nähtiin mieheni kanssa jo ennen vihkimistä, kävimme ottamassa first look kuvat ja muutenkin kuvailemassa ennen kuin päivän hulinat täysin alkoivat. Oltiin tosi tyytyväisiä tähän päätökseen, sillä alttarille kävelemisessä oli muutakin jännittämistä enkä kaivannut yhtään lisää painetta siihen tilanteeseen! Haha kävin varmaan kolme kertaa jännäpissalla sen puolen tunnin sisään mitä kirkossa odotettiin vihkimisen alkamista. Olin aluksi ajatellut etten halua katsoa ympärilleni kävellessämme isäni kanssa kohti alttaria, vaan pidän katseen tiukasti määränpäässä. Kuitenkin heti alkuun tajusin että itselle oli miljoona kertaa parempi katsella niihin silmiin mitkä oli kohdistettu minuun ja muistuttaa itseä että hei, nää kaikki on meidän ihmisiä! Tämä helpotti oloa ja jännitystä, ja muistutti hymyilemään. Ja onneksi isäni välillä hidasti askelta kun itse lähdin liian lennokkaasti rientämään alttaria kohti.

On vaikea sanoa mikä päivässä oli kaikista parasta, nautin nimittäin kaikesta. Mieleenpainuvimpia hetkiä oli varmasti mieheni näkeminen ensimmäistä kertaa, upea lauluesitys kirkossa, rakkaiden tanssiystävieni puhe ja esitys, sekä kuvaushetki auringonlaskun aikaan pellolla. Minulla oli kokoajan hyvä olla, olin todella tyytyväinen mekkooni, kenkiini ja muuhun lookkiin ja se toimi juhlimisen joka vaiheessa täydellisesti. Vaikka aina ajoittain jännitti ja kieltämättä kuumotti olla ”tarkkailun” kohteena, niin pystyin myös rentoutumaan ja oli vaan ihanaa viettää aikaa, jutella ja tanssia aamuyöhön asti maailman mahtavimpien tyyppien kanssa.

Heti viikonlopun päätyttyä konkretisoitui se mitä häistä jää niiden päätyttyä, ihania muistoja, paljon viiniä ja kakkua (jes), aivan mahtavia videoita ja valokuvia sekä järkyttävän suuri kiitollisuus meidän läheisille. Edelleenkin liikutun kun mietin niitä puheita, yllätyksiä ja ihan vaan sitä lämmön ja rakkauden tuntua mitä kaikkien läsnäolo loi. Asia missä oltiin mieheni kanssa molemmat oikeassa, on se ettei mikään kyllä oikeastaan meidän elämässä muuttunut. Arkemme palasi (univelkojen kera) jo tiistaina ennalleen, edelleen elelemme kissojemme kanssa rauhallista elämää töiden ja muiden juttujen parissa. Odotamme innolla elokuun loppupuolella olevaa häämatkaa, silloin taas keretään paremmin fiilistelemään yhteistä elämäämme mikä on vasta niin alkutaipaleella.

Kaikki postauksen kuvat © Mirella Penttilä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s