9 faktaa minusta

Yleinen

Olen nähnyt paljon näitä postauksia missä kerrotaan itsestään pieniä faktoja, tykkään lukea niitä ja tuntuu että niiden kautta pääsee lähemmäksi kirjoittajan persoonaa. Kun kirjoittelemme omia juttujamme ja etenkin tiettyyn aiheeseen liittyen, tulee sanavalinnoista ja kirjoitustyylistä tietynlainen kuva lukijalle. Niin blogeissa, kuin muuallakin somessa olisi kuitenkin hyvä muistaa, ettei koskaan voi tuntea toista näkemättä, tapaamatta tai keskustelematta ihmisen kanssa. Anyways, koska tykkään näistä ja toivon että tekin, seuraa yhdeksän faktaa minusta joiden avulla pystytte tutustumaan minuun paremmin!

  1. Katson todella paljon leffoja! Olen lapsesta asti tykännyt viettää aikaa elokuvien maailmassa, käydä elokuvissa katsomassa uutuuksia ja katsoa uudestaan ja uudestaan lemppareita kotona. Nuorena myös kolusin läpi kaikki bonus levyt, making off osuudet ja teaser trailerit jatko-osiin. Olen aina pitänyt eniten toiminta ja fiktioelokuvista, mutta katson kyllä fiiliksen mukaan melkeinpä mitä vain. Ainut mistä en vaan yksinkertaisesti pidä on suomalaiset komediat, Uuno Turhapurot, Kummelit yms… Ei. Ikäni, sukupuoleni tai mielenkiinnonkohteideni arvaaminen Netflixini katsotuista elokuvista olisi kyllä tosi vaikeeta. Joku päivä katson lukioikäisten elämään sijoittuvia hömppärakkaus elokuvia, toisena taas katson vain sota/toimintaelokuvia jotka on täynnä ronskia mustaa huumoria ja kolmantena katson vanhoja klassikkoja. Tällä hetkellä katson leffojen ohella Gossip girlia, jonka jätin katsomatta kun se alunperin tuli. Yllättävän hauska ohjelma vaikka en pysty samaistumaan kenenkään niistä hahmoista!

2. Ennenkuin tapasin mieheni, olin valmis jättämään Suomen taakse ja aloittamaan elämän ulkomailla. Minulla oli 1. opiskeluvuosi takana terveydenhoitajaopinnoista ja olin laittanut haut vaihtoon Pohjois-Amerikan lähes kaikkiin eteläisiin valtioihin ja pommittanut yliopistoja sähköpostitse että ottaisivat minut sinne! Varasuunnitelmani oli se, että ottaisin vuoden tauon opinnoista ja muuttaisin Miamiin tekemään töitä ja olemaan, palaisin sitten kun tuntuisi siltä. Paloni päästä ulkomaille oli aivan järjetön, en miettinyt mitään muuta ja kotona ollessani oikeasti ahdisti kun niin paljon mieluummin olisin ollut jo toteuttamassa unelmaani Atlantin toisella puolen. Sitten yllättäen tyyppi joka opiskeli samassa koulussa mutta ketä en koskaan ollut aiemmin tavannut, laittoi viestiä ja päädyimme yhtenä kesäkuun maanantai-iltana yksille. Loppu onkin historiaa. Matkustelu on edelleen minulle tärkeää mutta nykyään paras osa on palata kotiin!

3. Minulle on tehty hyvin rankka ja pitkä hampaiden oikomishoito, mikä kesti noin 9 vuotta. Muistan kun käytiin hammastarkastuksissa ala-asteen alussa eikä ollut mitään puhettakaan siitä, että olisi tarvetta raudoille. Sitten kesällä ennen 3. luokan alkua leikin ystäväni kanssa rakennustelineillä ja hyppäsin sieltä alas, kaikki meni hyvin lukuunottamatta sitä että leukani pamahti polveeni ja etualahammas lensi kuin ohjus suustani juurineen päivineen. Hammas oli vielä kaikenlisäksi rautahammas joten uutta ei ollut tulossa tilalle. Siinä sitten ystäväni pikkuveli etsi hampaan jostain hiekan seasta ja toi sen minulle samalle kun hänen äitinsä soitti vanhemmilleni, jotka veivät minut päivystävään hammaslääkäriin. Hammas päädyttiin istuttamaan takaisin ja sille tehtiin juurihoitoa, minkä yhteydessä aloitettiin myös oikominen kun huomattiin hammaskalustoni muistuttavan enemminkin pienen jyrsijän suuta. Vihasin sitä koko hommaa niin paljon ja ihan värisyttää kun miettii niitä kertoja mitä itkin kivusta, ärsytyksestä ja ahdistuksesta rautojeni kanssa. Sain ne lopullisesti pois vasta ennen 18-vuotis syntymäpäiviäni. Nyt kun katson ihan ensimmäisiä muotteja mitä hampaistani on tehty olen niin kiitollinen että oikominen aloitettiin silloin ja äitini tsemppasi minua jatkamaan sitä vaikka kuinka otti päähän.

4. Minulla on todella vahva tarve saada tehdä asiat omalla tavallani ja toteuttaa itseäni. Enkä nyt siis puhu hetkissä arjessa joissa tulee noudattaa jonkun ohjeita tietyssä tilanteessa, vaan suurempaa kokonaisuutta. Jos huomaan, että joku asia tai ihmissuhde vie minua kauemmas omasta vapauden tunteestani (mikä on minulle tosi iso juttu) tai suuntaan joka ei vastaa haluamaani elämäntapaa menen nopeasti lukkoon ja vetäydyn. Nyt moni varmaan miettii miten voin olla minkään sortin ihmissuhteessa ja enkö jousta ollenkaan, mutta en siis koe esimerkiksi parisuhteen riistävän mitään minulta pois, vaan antavan tähän kaikkeen lisää. Ja tietenkin omat unelmat, ajatukset ja tulevaisuudensuunnitelmat myös muuttuvat jatkuvasti ja mukautuvat ympärillä oleviin ihmisiin, mutta jos huomaa kadottavansa itsensä saadakseen ihmissuhteen toimimaan mennään minusta pahasti pieleen. Ihminen voi olla henkisesti vapaa ja sitoutunut samaan aikaan jos ihmissuhteet ja muut asiat elämässä ovat hyvässä balancessa. Olen vapaa silloin kun olen itse valinnut elämäntilanteeni.

5. Rikossarjat kiehtovat minua todella paljon, olen katsonut kaikki Criminal mindsin jaksot, sekä NCIS ja CSI jaksoja niin paljon ja monta kertaa että harvemmin telkkarissa törmää jaksoon mitä en ole nähnyt. En ymmärrä miten joku voi keksiä niin hyviä juonenkäänteitä jakso, kausi ja vuosi toisensa jälkeen, varsinkin kun noita ohjelmia on ihan älyttömästi! Luulen että olen jo nähnyt kaiken noiden suhteen mutta kerta toisensa jälkeen yllätyn uudestaan. Lemppareita noissa ohjelmissa on ne nörtihtävät, sosiaalisesti kömpelöt mutta aivan älyttömän fiksut hahmot. Heidän juttujaan on niin hauskaa seurata ja toivon että omatkin aivot raksuttaisivat samalla tavalla. Joskus haaveilin opiskelevani kriminologiaa mutta pidempää asiaa mietittyäni en usko että pystyisin siihen kuitenkaan. Ahdistun liian helposti ihmismielen toiminnasta, etenkin siitä miten voi suunnitellusti tehdä pahaa toiselle. Parempi siis seurata jännityksellä omalta kotisohvalta ja spekuloida lopputulemaa!

6. Aivoni ovat kuin jukeboxi! Kun herään aamulla, voi mielessäni pyöriä joku laulu jo ennen kuin saan pään tyynystä ylös. Yleensä se laulu on jostain hyvin kaukaa alitajunnasta mieleen pöllähtänyt, kuten Spice up your life, Kun katsoit minuun tai Las ketchupin Asereje… Seuraava laulu voi tulla jo ennen aamuteen keittoa tai viimeistään kun pikaisten aamusometusten yhteydessä sohvalla ennen ryhdistäytymistä. Tuolloinkin, laulut eivät yleensä ole tämän hetken hittejä. Tätä samaa jatkuu lähes koko päivän, ainut aika jolloin aivoni yleensä hiljenevät on töitä tehdessä silloin kun olen joko asiakkaan tai työkaverin seurassa ja vapaa-ajalla ystävien kanssa. Oudointa tässä on se, että kuuntelen musiikkia nykyään todella harvoin ja silloinkin enimmäkseen yhtä biisiä (sitä mihin olen tekemässä koreografiaa). Autossa kuuntelen radiota silloin harvoin kun sillä matkaa taitan about 10 min kerrallaan ja joskus telkkarista tulee ohjelmia missä soi enemmän musiikkia, ja okei salilla saatan laittaa musiikkia puhelimesta jos olen yksin ryhmissalissa enkä tarvitse kuulokkeita (en koskaan muista kantaa kuulokkeita mukana ja jos ne on mukana akku on loppu). Nykyään huomaan enemmän ajattelevani jatkuvan musiikin olevan ärsyttävä häiriötekijä kuin rentouttava/piristävä lisä. En tiedä miksi, varsinkaan kun ennen tykkäsin paljon kuunnella ja etsiä uutta musiikkia. Olen kokoajan vain enemmän hiljaisuutta rakastava tyyppi!

7. Saan stressistä aivan jäätävän voiman tehdä asioita tehokkaasti, sellaisen kunnon boostin. Olen turvautunut tähän elämäni aikana Paljon ihan ala-asteelta asti. Kun tajusin etten ole lukenut seuraavan päivän kokeeseen ja aloin pänttäämään iltamyöhään asti tai kirjoittamaan ihan jäätävän mittaisen esseen lyhyessäkin ajassa. Monia parhaimpia koulusuorituksiani on varmaan syntynyt tällaisesta viime tingassa alkaneesta valmistautumisesta (enkä todellakaan suosittele kenellekään). Joskus lukioikäisenä muistan ”hyödyntäneeni” tätä siten, että olen tahallaan hetken miettinyt kaikkia asioita mitä pitää tehdä ja kun sain sopivan stressin päälle valvoin aamuyön tunneille ommellen esiintymisasuja, tehden matikan tehtäviä, suunnitellen portfoliota ja tehden koreografioita. Sitten kun sain kaikki tehtävät alta pois, pystyin taas rentoutumaan. Hullua hommaa ja onneksi en ole kokenut edes tarvetta tähän pitkään aikaan.

8. Vietän viikonloput kaikista mieluiten kotona leväten, katsoen elokuvia, syöden hyvää ruokaa ja oikeesti akkuja ladaten. En tiedä onko tää joku ikäjuttu, persoonajuttu, työjuttu vai mikä juttu mutta olen älyttömän väsynyt arjesta kun kohtaan niin paljon erilaisia ihmisiä ja sosiaalisia tapahtumia on jatkuvasti, enkä yksinkertaisesti vaan jaksa vapaa-ajallani hirveästi sopia tapaamisia. Ja kun kaikilla on se oma mitta minkä milloinkin sosiaalisia get-togethereita jaksaa, niin olen huomannut minulla se täyttyvän työstä, harrastuksesta ja parisuhde-elämästä melko hyvin. Tästä tulee välillä syyllinen olo, kun olen vielä kaiken kukkuraksi melko huono pitämään tiheästi yhteyttä ihmisten kanssa. Muistuttelenkin paljon ystäviäni ja läheisiäni siitä, että vaikka minua ei näkyisi tai kuuluisi hetkeen ei tunteeni ketään kohtaan muutu! Rakastan ihmisiä ympärilläni aivan mahottoman paljon vaikka en sitä muista tarpeeksi usein ääneen sanoa.

9. Olen mielestäni vimosen päälle tavis-tyyppi, ja sen vuoksi välillä mietin onko minunlaisilleni sijaa blogimaailmassa. En tee juurikaan kuvankauniita asioita, arkeni koostuu aikaisista aamuista, päivätyöstä, reeneistä, sekä kotielämästä mieheni ja kissojemme kanssa. En tavallisesti kulje kamera kainalossa kuvaten kaikkia käänteitä ja ajoittain tuntuu todella vieraalta ottaa selfieitä tai kuvia peilin kautta, joten välillä ajattelen etten pysy somen ”vaatimusten” perässä. Vaikka olen seuraillut ihmisiä ketkä saavat paljon sisältöä tuotettua arkipäivänä ja se vaikuttaa niin helpolta (mikä ei pidä paikkaansa terv. asiaa yrittänyt), en tällä hetkellä saa yhdistettyä kaiken päivittäisen tekemisen kanssa. Nautin kyllä kuvaamisesta, kirjoittelusta ja kaikesta tästä, mutta jos ajattelen asiaa liikaa ja pakotan itseäni aktiivisemmaksi kuin jaksan tuntuu koko homma aika puulta. Enkä siis tarkoita halveksuvani tätä, vaan useammin olen ajatellut että olisinpa itsekin enemmän sellainen joka jaksaa ja pystyy tekemään tätä intensiivisemmin. Nyt kuitenkin hyväksyn sen, että saan parhaat puolet kaikesta kun teen tätä aina silloin kun jaksan liikoja paineita ottamatta.

Tästä onkin hyvä jatkaa viikonlopun viettoa, eli mennä nukkumaan ja herätä huomenaamuna äänestämään! Muistakaa tekin käydä kantamassa kortenne kekoon.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s